Tampere Film Festival 2017: Tampereen parhaat – Angry Inuk


Tampereen elokuvajuhlien tämänvuotisen keskimääräisen tason ehkä hienoisesta madaltumisesta viime vuosiin verrattuna kertoo se, että palkittujen lyhytelokuvien näytös ei kokonaisuutena ollut parin edellisvuotisen tasolla. Järjestelyjensä puolesta elokuvajuhlat sujuivat entiseen, hyvin toimivaan tapaansa. Mainioita elokuvia oli paljon nähtävillä ja varsinkin kilpailusarjojen ulkopuolinen alkuperäiskansakokonaisuus oli tasokas.

Sen elokuvista kannattaa ehkä nostaa esiin Alethea Arnaquq-Barilin erinomaisen poliittinen dokumenttielokuva Angry Inuk (2016). Kotimaassaan Kanadassa elokuva on herättänyt varsin suurta huomiota ja sen ensi-iltasali oli loppuunmyyty. Niinpä ohjaajan Tampereen esityksessä paikalla ollut ystävä välittämiensä ohjaajan terveisten lisäksi otti kuvan myös myöhäisnäytökseen paikalle päässeestä yleisöstä, jota oli varsin kohtuullisesti vaikka Plevnan suuren kakkossalin mittakaavassa kuvattuna ehkä harvanpuoleisesti.

Angry Inuk

Inuiittielokuvantekijä on tullut tunnetuksi kansaansa kuvaavista elokuvista ja Angry Inuk ottaa aiheekseen hylkeenmetsästyksen ja sen vaikeuttamisen vaikutuksen inuiittien elämään. Elokuva puolustaa voimakkaasti inuiittien hylkeenpyyntiä ja hylkeennahkakauppaa, selostaa asiansa selkeästi ja hylkeenpyynnin vastustajiin nähden jopa vastapropagandistisesti.

Päähenkilönä on ohjaaja itse ja pari muuta kansansa asiaa ajavaa vahvaa naista. Vaikka hylkeenpyynnin kieltovaatimukset eivät Kanadassa koskekaan inuiitteja, on kuvio kuitenkin mutkikkaampi: inuiitit käyttävät hylkeitä ravintonaan, joka on terveellisempää kuin heidän asuma-alueillaan erittäin kalliit teolliset tuontiruuat, mutta saadakseen polttoainetta pyyntimatkoilleen heidän täytyy myydä muokkaamiaan hylkeennahkoja eikä myynti elokuvan mukaan ole kannattavaa ilman toimivia hylkeennahkamarkkinoita, mitkä hyljetuotteiden tuontikiellot puolestaan tuhoavat.

Elokuva on tietoisesti ja pakostakin yksipuolinen, sillä hylkeenpyynnin vastustajat eivät elokuvan mukaan suostu keskusteluun eivätkä tule edes omiin mielenosoituksiinsa, jos inuiitit järjestävät paikalle vastamielenosoituksen “I ate seal, what´s big deal” -huutoineen. Angry Inuk on elokuva, johon jos mihin sopii klisee, että se herättää ajattelemaan ja hankkimaan aiheesta lisää tietoa.



Leave a Reply