Klaus Härön uusin elokuva Postia pappi Jaakobille pysäytti minut.
Ei siksi, ettenkö olisi tiennyt Härön olevan taitava ohjaaja, vaan siksi, että Suomessa tuodaan teattereihin 76-minuuttinen tv-elokuva, joka valkokankaalla osoittautuu elokuvallisemmaksi elokuvaksi kuin yksikään suomalainen kokoillan elokuva moneen vuoteen.
Postia pappi Jaakobille on elokuva, jollaista olen odottanut Suomi-elokuvan rintamalta jo vuosia – turhaan.