Kaikkiaan viime vuosi oli kotimaisten elokuvien saralla kiinnostavin vuosikausiin. Härön pienen mestariteoksen ohella mieleen ovat vahvasti jääneet Jörn Donnerin Kuulustelu, Jukka-Pekka Valkeapään Muukalainen ja Miika Soinin Thomas. Viimeksi mainittu ei tosin kisaa Jusseista, elokuva kun valmistui jo vuonna 2008.

Yllättävintä Jussi-ehdokkaiden valinnassa oli, että Zaida Bergrothin Skavabölen pojat ja Saara Saarelan Väärät juuret eivät saaneet kuin muutaman ehdokkuuden. Molemmat olivat kotimaisen elokuvavuoden ehdottomia valopilkkuja, vaikka elokuvataiteellisilta ansioiltaan eivät aivan edellä mainittujen tasolle yltäneetkään.

Tärkeimpinä pidettyjen Jussien (paras elokuva, paras ohjaus, paras miespääosa, paras naispääosa) osalta ei liene paljoa jännittämistä. Vaikka kilpakumppaneina on onnistuneita elokuvia ja roolisuorituksia, on Postia pappi Jaakobille aivan omassa sarjassaan.

Kenties eniten jännitettävää liittyy kuvauksen Jussiin. Pystin saa elokuvaaja Tuomo Hutri, mutta kummasta elokuvasta: Muukalainen vai Postia pappi Jaakobille? Aivan erinomaista työtä molemmissa. Eikä kuvaus-Jussin ojentaminen Pirjo Honkasalollekaan Kuulustelusta mikään vika tikki olisi, sillä Honkasalon pelkistetty estetiikka toimi ja tuki tarinan sisältöä todella ansiokkaasti.

Jussien lopullinen kohtalo ratkeaa tammikuun viimeisenä päivänä suorana televisioitavassa gaalassa. Jos viime vuoden kotimaisista elokuvista monikaan ei aiheuttanut totuttuja myötähäpeän tunteita, niin niiltä voi tuskin välttyä gaalaa seuratessa. Suomalaiset juhlanjärjestäjät kun yrittävät vähän liian tosissaan vääntää karkeloihin suuren maailman tuntua.