Reilu vuosi sitten harhailin pitkin Akateemisen käytäviä ja katseeni osui kanteen, jota koristi perin omituinen nimi, Vuohia tuijottavat miehet (Sammakko, 2008). Samalla muistin, että olin lukenut Jon Ronsonin The Men Who Stare at Goats -kirjasta (2004) netin sokkeloissa jo vuosia sitten, mutta unohtanut koko opuksen jostain kumman syystä. Nyt se onneksi muistutti itsestään. Se suorastaan hehkui kutsuen koskettamaan. Tunsin, miten sillä hetkellä voima oli kanssani. Hieman jo hikisin ja tärisevin sormenpäillä tartuin pokkariin kuin purkkiin nitroglyseriiniä. Luin kannen ja luin takakannen. Muistin oikein, mistä oli kyse.
