Kolmevuotias poikani on autohullu. Se hänelle suotakoon, kun traumaattisesti joutuu vielä kärsimään siitä, miten hänen perheensä ajelee pienimoottorisella Fordilla, kunnon harmaavarpusella. Ja silläkin mahdollisimman vähän. Onneksi on satakunta pikkuautoa, joilla rallata. Ei siis mikään suurensuuri yllätys, että poikani ensimmäinen pitkä elokuva, jonka hän jaksoi katsoa alusta lopputekstien loppuun, oli Disneyn ja Pixarin Autot (2006). Se on katsottu useamman kymmenen kertaa ja on vielä edelleenkin ainoa kertaistumalta katsottu kokoillan elokuva.
