Season Film Festival 2019: Kimalteleva yksinäisyys


Näin Vox Luxin ensimmäisen kerran Stockholm Film Festivalin gaalanäytöksessä viime vuoden marraskuussa, eikä viikkoakaan ole kulunut, etten ole elokuvaa ajatellut. Vox Lux on provokatiivinen, värikäs ja se ottaa isoja riskejä. Lopputulos on kunnianhimoinen sekasotku, jonka rohkeutta on vaikea olla ihailematta, vaikka siitä ei pitäisikään.

Vox Lux on tarina brutaalista kouluammuskelusta selvinneestä teinitytöstä Celestestä (Raffey Cassidy/ Natalie Portman ), joka syntyy uudelleen poptähtenä kuin tulesta nouseva feeniks. Hänen uransa perustuu väkivaltaisille taitoskohdille, joita hän käy läpi yleisönsä kanssa musiikkinsa avulla. Elämäntahtoa pursuavissa kappaleissa Alive ja Wrapped Up kuolema on aina lähellä. Private Girl ja Hologram (Smoke and Mirrors) taas muistuttavat popikonin kimaltelevasta julkisuus kuvasta, jonka taakse tähti pyrkii yksinäisyytensä piilottamaan.

Stockholm Film Festivaalilla vieraillut ohjaaja Brady Corbet kertoi halunneensa kuvata aikamme väkivaltaista ilmapiiriä, jossa uutiset yhdistävät kevyen viihteen ja väkivaltakuvaston loppumattomiksi vyyhdeiksi. Erityisen vahvasti se kuuluu elokuvan taustalla soivassa musiikissa. Jo Corbetin esikoiseen The Childhood of a Leaderiin (2015) musiikin säveltäneen Scott Walkerin score on täynnä 2000-luvun tuskaa. Se luo Vox Luxiin kauhuelokuvamaisen ulottuvuuden, jota Sian elokuvaa varten kirjoitetut kepeät poplaulut leikkaavat kiinnostavasti. Muutama päivä sitten menehtyneen Scott Walkerin viimeiseksi näytökseksi jäi liian lyhyt matka elokuvasäveltäjänä. Vox Luxin vahvoja mielikuvia herättävä soundtrack on komea lopetus pitkälle uralle.

Vox Luxissa on mietitty enemmän popin transformatiivisia mahdollisuuksia kuin viime vuonna suomalaisiakin valkokankaita koristaneessa A Star Is Bornissa (2018), joka tarjoaa kiinnostavan vastakohdan elokuvalle. Vanhoja ideoita popin sieluttomuudesta kierrättävä A Star Is Born näki genren tappavan autenttisuuden, jota vain rockmusiikki pystyi tarjoamaan. Vox Luxissa popmusiikin tarjoamat mahdollisuudet itsensä uudelleen määrittelemiseen ja keksimiseen ovat rajattomat. Celeste muokkaa jopa kouluammuskelussa vaurioituneen kehonsa uudenlaiseksi panssariksi, jossa arvet piilotetaan tarkasti. Celeste ei ehkä itse kirjoita musiikkiaan, mutta hänen esittäessään kappaleen, tulee siitä hänen ja katsomossa vellovan ihailijameren omaisuutta.

The Killing of a Sacred Deerista (2017) tuttu Raffey Cassidy kantaa hartioillaan Celesten traagisen muodonmuutoksen. Paluuta parrasvaloihin tekevänä Celestenä nähtävä Natalie Portman taas saa osakseen herkullisemman ja koomisen roolin. Corbet kertoi etsineensä inspiraatiota Celesten rooliin omista kokemuksistaan lapsinäyttelijänä. Jo varhain mediatietoisiksi kasvaneet nuoret oppivat nopeasti rohkeiksi ja sanavalmiiksi tähdiksi, jotka osaavat ilmaista itseään korein sanakääntein, vaikka sanojen sisältö on täynnä keskenkasvuista logiikkaa. Tästä palosta tulla kuulluksi löytyy myös se komediallinen kipinä, joka erityisesti Portmanin hahmossa nousee esiin.

Vox Lux rakentuu vastakkaisuuksille. Elämä, kuolema, väkivalta ja uskonto sekoittuvat toisiinsa päihteiden huuruiseksi valveuneksi, joka varmasti jakaa katsojien mielipiteet. Se on kuitenkin katsomisen arvoinen elokuva, piti siitä tai ei.

Vox Lux esitetään Season Film Festivalilla lauantaina 30.3.2019 ja sunnuntaina 31.3.2019.



Comments are closed.