Season Film Festival 2017: Lyhyitä hetkiä


Torstaina alkava Season Film Festival on koonnut ohjelmistoonsa suomalaisten lyhytelokuvien sikermän. Kuten sarjan nimi Oletuksia ja ennakkoluuloja kertoo, on luvassa joukko tilanteita, joita yhdistää muuttuva näkökulma. Viisi elokuvaa edustavat eri genrejä, mutta kaikissa pohditaan avarakatseisuuden merkitystä.

Antti Heikki Pesosen Vihainen marsu kertoo syrjäytyneen nuoren miehen arjesta. Syntymäpäivät saavat hänet puntaroimaan omaa elämäänsä. Jospa hänen elämänsä kurjuus ei johdukaan muusta maailmasta, vaan hän itse voi muuttaa omaa ajatteluaan. Elokuva ei lähde väittämään, että syrjäytymisen syyt löytyvät aina itsestä, mutta nostaa oman asenteen esiin ainoana asiana, johon yksilö voi itse vaikuttaa. Hyvä idea ei kerkeä täysin terävöitymään vajaassa vartissa, mutta siinä on näkyvissä ohjaajansa tunnistettava ote.

Petra Lumioksan Vieras on komean harmaalla väripaletilla maalattu ja elegantti trilleri. Siskokset lähtevät hakemaan toisen ex-miehen luota tämän tavaroita, mutta asunnolla heistä alkaa tuntua siltä, että kaikki ei ole aivan kohdallaan. Erittäin toimiva ja tapahtumarikas lyhyt elokuva piinaa katsojia pahaenteisellä ilmapiirillään. Vieras on lyhyt elokuvien sarjan ehdoton helmi, joka taitaa ajankäytön hienosti.

Kaikki ei ole sitä, miltä ensisilmäyksellä näyttää Jenni Toivoniemen Ovessa. Kun kerrostalon käytävästä kuuluu murron ääniä, hälyttää nuori isä poliisin paikalle. Käytävästä löytyvä mies ei kuitenkaan vastaa niitä pelkokuvia, jotka äänet ovat miehessä herättäneet. Avaramman elämänkatsomuksen metaforat toimivat hienosti ja Ovessa onnistutaan rakentamaan suuria tunteita lyhyessä ajassa.

Mandatory Swedish (Språkfrågan) on Niklas Lindgrenin komedia tasavertaisen palvelun tarpeesta Suomessa. Ummetuksen takia lääkärille saapuva suomenruotsalainen mies joutuu kärjisttyssä tilanteessa pohtimaan, kumpi on tärkeämpää: saada asiantuntevaa vai oikeakielistä hoitoa. Elokuva saa irti huumoria Janne Reinikaisen pakkoruotsia huonosti mongertavasta lääkäristä, mutta tuo myös hyvin esille kielikysymyksen toisen puolen. Haavoittuvaisessa tilassa hoitoa hakeva potilas ei halua herättää huomiota sen enempää kuin tarve on. Akuuttiin ongelmaan apua hakeva mies ei halua joutua kielisodan kapulaksi, mutta väärinymmärretyksi tulemisen pelko ei auta tilanteessa sekään.

Teemu Niukkasen Saatanan kaneilla on takanaan pitkä festivaalirumba. Tampereen elokuvajuhlilla se palkittiin kotimaisten lyhytelokuvien sarjassa erikoispalkinnolla ja se nähtiin myös yhdysvaltalaisen Sundance-filmifestivaalin ohjelmistossa. Omalla suvaitsevaisuudellaan ylpeilevä Raimo kohtaa rajansa, kun naapuriin muuttaa satanistinen seksikultti. Ennakkoluulot eristävät miehen muista ja hän joutuu pohtimaa omaa aatemaailmaansa huomatessaan, että naapuruston kovimmat rasistitkin ottavat kulttilaiset johtajineen vastaan. Hauska alkuasetelma ja roisi musta huumori eivät kannattele elokuvaa loppuun asti. Se alkaa nopeasti toistaa itseään ja menettää päämääränsä loppua kohden.

Tämän vuoden lyhytelokuvissa kuljetaan äärimmäisistä tunteista toiseen. Konfliktit muhivat kommunikaation puutteen alla ja leimahtavat eri tavoin. Hyvin erilaisista tarinoista on kuitenkin kuratoitu mukava kokonaisuus, jossa punainen lanka ei häviä.

http://www.seasonfilmfestival.fi/elokuvat/v2017/kotimaista-lyhytelokuvaa/



Leave a Reply