Rakkautta & Anarkiaa 2018: Show me the money!


Elämme ajassa, jossa enemmän on enemmän. Jossa talousdiskurssi on ottanut politiikan panttivangikseen. Jossa vaatteet, joiden pääasiallinen tehtävä oli kai suojella meitä liialta kuumuudelta tai kylmyydeltä, määrittelevät sen keitä olemme ja mihin uskomme. Maailmassa, jossa 42 maailman rikkainta ihmistä omistaa yhtä paljon kuin köyhempi puolisko maailman väestöstä. Samalla pitkään jatkunut talouskriisi on ainakin osin taitettu, ja usko tulevaan heijastuu ylenpalttisuutena ja kulutuksen kasvuna. Kuilu kaikkein köyhimpien ja rikkaimpien välillä kasvaa hurjaa vauhtia ja kilpailumentaliteetti painaa pärjääjien silmät kiinni. Näitä teemoja käsitellään festivaaliohjelmistossa niin dokumentin kuin fiktion keinoin.

Yhdysvaltalainen dokumentti Generation Wealth (2018) sukeltaa upporikkaiden maailmaan. Valokuvaajana uraa tehnyt ohjaaja Lauren Greenfield tarkastelee 25-vuotisen uransa aikana taltioimiensa äärimmäisen varakkaiden ihmisten ylenpalttista elämää ja ajatuksia.

Greenfieldin dokumentti on katsaus vaurauden sukupolvikokemukseen ja antropologiaan sekä sen lieveilmiöihin, jatkuvaan haluun saavuttaa aina vain enemmän, olla kauniimpi ja hoikempi ja parempi. Ja kuinka käy, kun yhteiskunnan sosiaalinen liikkuvuus hiipuu ja se korvaantuu ulkokultaisella kuorella siitä, mitä menestyksen kuuluisi näyttää – oli todellisuus sitten mitä tahansa. Se näyttää myös sen, mitä on hapuilla laiturin päässä keikkuvaa, ikuisesti saavuttamatonta vihreää valoa, haavetta täydellisestä elämästä, kuin Jay Gatsby Kultahatussa aikanaan.

Ehkä kliseisesti, ehkä lohduttavasti dokumentti johdattaa meidät siihen lopulliseen valaistumiseen, että lopulta onni löytyy pienistä arkisista asioista, ja ihmisistä , joita rakastamme. Kerronta hajoaa hieman yrittäessään käsitellä liian monta teemaa 1,5 tunnin aikana mutta siitä huolimatta se kertoo kiinnostavalla tavalla tarinaa ajasta, jossa elämämme.

Ja silti, joskus fiktio iskee kohteeseensa tarkemmin kuin dokumentti.

Uransa rap-artistina luonut Boots Riley antaa esikoisohjauksellaan Sorry to Bother You (2018) vahvan näytön paitsi ohjaustaidoistaan myös  tarinankertojana. Rileyn ohjaama ja käsikirjoittama elokuva sijoittuu vaihtoehtoiseen todellisuuteen Kalifornian Oaklandissa, jossa yhtiö nimeltä WorryFree valtaa markkinoita elinikäisellä työsopimuksella – tyylitellyllä modernilla orjuudella. Enonsa autotallissa asuva Cassius “Cash” Green saa työpaikan puhelinmyyjänä. Nihkeä alku muuttuu rakettimaiseksi urakehitykseksi, kun työkaveri kehottaa Cashia löytämään “valkoisen äänensä” ja lehtitilauksia alkaa tulla kuin liukuhihnalta. Myyntitykki lunastaa lipun kultaiseen hissiin, joka vie puhelinmyyjien taivaaseen. Sillä on hintansa – silmät on painettava kiinni, sillä lupaus paremmasta elämästä lunastetaan toisten selkänahasta.

Elokuva iskee piikkejä niin globaaliin kapitalismiin kuin yhteiskunnalliseen epätasa-arvoon ja tekee sen niin hyvin, että samalla kun katsoja nauraa kuvauksen absurdiutta, vihloo sydänalassa ikävästi. Liittymäkohtia halpamuotituotannon ongelmiin, systemaattiseen rakenteelliseen rasismiin ja nykyisen talousjärjestelmämme syrjään sysääviin mekanismeihin ei tarvitse syvältä kaivaa.

Niin sanotussa kolmannessa näytöksessä elokuva lähtee, kirjaimellisesti, laukalle. Siitä toimiiko laukka absurdiaan, voi olla montaa mieltä, mutta se on varmaa, että Rileyn debyytti elokuvamaailmassa on vahva, omaääninen ja raikas.

Generation Wealth

Sorry to Bother You



Comments are closed.