Rakkautta & Anarkiaa 2016: Kolme tarinaa tytöistä ja musiikista


Musiikki voi antaa voimaa ja valtaa oli kyse sitten seireenien viekoittelevasta laulusta, poliittisesta heräämisestä tai itsetunnon löytämisestä. Seuraavissa kolmessa Rakkautta & Anarkiaa -festivaalilla nähdyssä elokuvassa päähenkilöiden tunteet kantautuvat sävelten kautta katsojan koettaviksi.

Emilie Deleuzen nuortenelokuvassa Miss Impossible – hankalan maineessa 14-vuotiaan sankarittaren elämä ei oikein kulje niin kuin hän haluaisi. Auroren (Léna Magnien) sisarukset tuntuvat saavan kaiken huomion ja muut kaverit ovat koulussa häntä vuoden ylemmällä luokalla tytön istuessa uudelleen seitsemännen luokan vuosikurssia. Hengähdyksen ainaiseen harmauteen antavat bänditreenit, jotka antavat hänelle ensimmäisen kerran onnistumisen tunteen. Aurore alkaa etsiä omaa persoonaansa bändin keulakuvana ja uudella itsetunnolla on kauaskantoiset seuraukset.

As I Open My Eyesissa musiikki nousee tavaksi käsitellä kiellettyjä asioita. Leyla Bouzidin esikoisohjaus käsittelee vuoden 2010 tapahtumia Tunisiassa nuoren Farahin (Baya Medhaffer) silmin nähtynä. Poliittisesti aktiivisen bändin tarkoitus on herätellä kuulijoitaan maansa ahdistavaan ilmapiiriin ja kertoa arabikevään saapumisesta. Farahille tarjoutuu tilaisuus artikuloida sukupolvensa tuntema turhautuminen. Vaatii kuitenkin rohkeutta astua vastustamaan valtiota julkisesti ja kun päätös on tehty, on sen pyörtäminen mahdotonta. Lauluista tulee aseita, joiden avulla taistellaan paremman huomisen puolesta.

Myös Agnieszka Smoczynskan kauhusadussa The Lure laulu on osa verenhimoisten merenneitojen identiteettiä. Golden (Michalina Olszańska) ja Silver (Marta Mazurek) kiinnostuvat rannalla laulavista ihmisistä ja päättävät kokeilla onneaan maalla. Laulutaidot tekevät heistä hetkessä puolalaisen burleskiklubin tähtiä ja pian yläosattomissa pyrstöjään heiluttelevat seireenit muuttuvat taustalaulajista omaa kehoaan kontrolloiviksi idoleiksi. Kun rakastunut Silver alkaa haaveilla oikeaksi tytöksi tulemisesta, joutuu hän tekemään valinnan lauluäänensä ja rakkauden välillä. Jos hän luopuu kaikesta, mikä teki hänestä tähden, onko hän enää sama henkilö?

Kaikissa kolmessa esimerkissä musiikki yhdistyy elokuvien visuaaliseen ilmeeseen. Miss Impossiblen hieman kujeileva maailma on täynnä rosoa. The Luren kimaltelevista camp-hahmoista tummanpuhuviksi amatsoneiksi muuttuvat Golden ja Silver solahtavat nuhjuisen yökerhon neonvalojen alle vaivattomasti. As I Open My Eyesin runsas väriloisto taas hehkuu tummassa yössä ja varjoisilla kujilla. Sävelet sointuvat taustaansa ja pönkittävät tarinaa.

Kolme elokuvaa ovat genrejensä edustajina kaukana toisistaan, mutta kaikissa pohditaan musiikin valtaa muokata identiteettiä. Miss Impossiblen pirteästä kuvauksesta teini-iän angstista ja sen voittamisesta siirtyminen The Luren rapistunutta campia täynnä oleva burleskimusikaaliin on suuri, mutta tyttöjen toiveet ovat samat. He haluavat tulla huomatuksi ja lava antaa esiintyjälle rohkeuden kokeilla oman identiteetin rajoja. Lavalle nousu toimii As I Open My Eyesissa poliittisena tekona, kun Farah antautuu aatteen kasvoiksi unohtaen oman itsensä ja turvallisuutensa. Bouzudin uhmakkaan esikoisohjauksen ääni kantaa kaikista kolmesta elokuvasta pisimmälle.

As I Open My Eyes
Miss Impossible – hankalan maineessa
The Lure 



Comments are closed.