Rakkautta & Anarkiaa 2021: Urheiluelokuvia vaiko hyväksikäyttötarinoita


Urheilumaailmasta kantautuu aika ajoin uutisia siellä tapahtuvasta syrjinnästä, epäasiallisesta kohtelusta tai jopa riistosta ja hyväksikäytöstä. Rakkautta & anarkiaa -elokuvafestivaalilta voi tänä vuonna bongata jopa kaksi samankaltaista aiheesta kertovaa elokuvaa.

Slalom (2020) kuljettaa katsojansa Ranskan jylhiin Alppimaisemiin ja hiihdon maailmaan. Alppihiihdon parhaimmistoon tähtäävä 15-vuotias Lyz pääsee urheilukouluun, jossa koulutetaan kunnianhimoisesti ja ankarasti. Kivikkoisen alun jälkeen Lyzin ohjaaja Fred huomaa tytön taidot, ja haluaa tämän pystyvän parhaimpaansa keskittymällä yksityisopetukseen. Fred ei ole silti kiinnostunut vain tytön taidoista.

Slalom herättää ristiriitaisia tunnelmia. Toisaalta tytön puolella on joka käänteessä, ja hän näyttää olevan järkyttynyt kohtaamastaan seksuaalisesta hyväksikäytöstä, kehohäpeästä sekä painon asettamisesta kynnykseksi hänelle. Toisessa hetkessä elokuva kuitenkin hämmentää, kun Lyz näyttäisi olevan kiinnostunut kouluttajastaan romanttisesti, eikä hyväksikäyttö enää vaivaa häntä ollenkaan.

Slalom

Elokuva on hyvin graafinen hyväksikäyttökohtauksillaan. Varsinkin kun on kyse alaikäisestä ihmisestä, tekisi mieli katsoa poispäin. Raiskauksissa on omasta mielestäni muutenkin vähän outoa, jos sillä halutaan mässäillä ja näyttää se melko suoraan. Katsoja kyllä tietää, mitä tapahtuu, ilman sitä kuvastoakin. Tämä on toinen asia, miksi elokuva herättää ihmetystä. Miksi varsinkin alaikäiseen kohdistuva seksuaalinen hyväksikäyttö pitää kuvata näin yksityiskohtaisesti?

Slalom on raadollinen, mutta niin on myös vasta ensi vuoden puolella virallisen ensi-iltansa saava Free Skate (2022). Molemmissa paistaa kehon objektisointi urheilun tekovälineeksi sekä sen muovaaminen oikeanlaisiin mittoihin kehon taitavuudesta huolimatta. Taitoluistelu on esteettinen laji toisin kuin alppihiihto, mutta molemmissa vaaditaan tietynlaista kehoa olla ja tehdä, huolimatta siitä, että se pystyisi jo hyviin suorituksiin.

Free Skate osoittaa myös rajan takana vallitsevan raadollisuuden urheilumaailmassa. Osittain se on varmasti väritetty, mutta dokumentteja Venäjän johtavista kouluista tanssin ja urheilun maailmasta ei voi sivuuttaa Free Skatea katsoessa. Tarina alkaa, kun nuori tyttö pakenee Venäjältä Suomeen isoäitinsä luokse. Tyttö on aivan lukossa, mutta uusi ilmapiiri alkaa pikku hiljaa avata tätä ja tämän sanaista arkkua.

Kuten Slalomissa, myös Free Skatessa on alaikäisen hyväksikäyttöä, mutta motiivi on aivan eri. Tässä se rahoittaa urheiluharrastusta, eikä ole kyse vain puhtaasta himosta. Silti molemmissa elokuvissa näkee saman: himo ohjaa elokuvan miehiä kohti nuorta lihaa. Hyväksikäyttäjät näyttäisivät oikeuttavan tekonsa ties millä tekosyillä, ja vika on aina uhrin.

Hyväksikäyttö myös heijastuu takaisin urheilumaailmaan. Se rampauttaa nuoret ja asettaa lukkoja, jotka estävät menestymästä. Slalomissa tämä heijastuu myös koulumaailmaan, estäen opiskelujen onnistumisen. Free Skate kyllä näyttää, että oikeanlainen tapa purkaa tunnepuolta auttaa voimaan paremmin, ja siten menestymään sekä elämässä että urheilumaailmassa.

Molempia elokuvia katsoessa miettii, kumpaan kategoriaan nämä istuisivat paremmin. Ovatko ne urheiluelokuvia, jotka ovat vain raadollisia kuvauksia tyttöjen rankoista kokemuksista urheilumaailmassa. Vai ovatko ne sittenkin elokuvia hyväksikäytöstä, jota tapahtuu kaikkialla ja kaikille, nyt vain kulminoituen alaikäisiin urheilijoihin. Molempia niissä tematiikallisesti on.



Comments are closed.