Rakkautta & Anarkiaa 2020: Yhteiskunnan vinoumia tutkimassa


Rakkautta & Anarkiaa on festivaalina monesti kantaaottavien elokuvien ensinäyttäjänä. Tänä vuonna yhteiskuntaa tarkastellaan monesta eri näkökulmasta, mutta vahvimpana kohteena ovat Yhdysvallat.

Tästä maasta löytyi reflektointiin sekä dokumentteja että elokuvia, joista puhuttiin myös jo aikaisemmassa blogipostauksessa (Rakkautta & Anarkiaa 2020: Amerikkalaisen unelman tavoittelijat). Yhteiskunnallisia elokuvia ja dokumentteja on toki näytössä ympäri maailmaa kuvattuna, ja tässä kirjoituksessa käsitellään yhteiskuntaa myös Ruotsissa kuvatussa dokumenttielokuvassa.

Dokumenttielokuva Coded Bias (2020) pureutuu tekoälyyn ja sen luomiin algoritmeihin. Niiden olisi tarkoitus palvella yrityksiä ja yhteisöjä luoden muun muassa kaduista turvallisempia ja palkkaamisesta helpompaa, kun niin sanotut huonot yksilöt saataisiin karsittua ja valvottua tehokkaammin esimerkiksi kasvojentunnistuksen kautta. Tämä oli ennen ihmisten tehtävä, joten kone tekee nyt saman huomattavasti nopeammin. Dokumentti paneutuu tekoälyn ja algoritmien pariin Yhdysvalloissa ja Lontoossa, mutta väläyttää myös Kiinan mallia saman teknologian hyödyntämisessä.

Coded Bias
Coded Bias

Kiina näyttäytyy ensin pahiksena, sen ollessa läpinäkyvä toimintansa kanssa. Siellä kasvojentunnistusta käytetään luotettavuuteen ihan arkisissakin asioissa aina kaupassa käynnistä julkisilla kulkemiseen. Algoritmi myös kerää yksilöille luotettavuuspisteitä, josta tulee väistämättä mieleen Black Mirror -tv-sarjan jakso ”Nosedive”. Samaa kuitenkin tapahtuu tietyillä yrityksillä myös Yhdysvalloissa ja kasvojentunnistusoperaatiossa Lontoossa, mutta tämä tapahtuu niin sanotusti salaa. Voikin miettiä, kumpi tapa on oikeasti paha, se mistä kaikki tietää vai se mitä tehdään piilossa.

Elokuva esittelee hyvin tekoälyn luomien algoritmien epäkohdat ja mikä niissä on vialla myös sellaiselle katsojalle, joka ei ole aiheesta entuudestaan perillä. Dokumentti myös selventää tilannetta vertaillen kolmen eri maan toimintojen kohdalla, mitä eroa niistä on havaittavissa. Tekoälyn eläessä omaa elämäänsä se on muovaantunut rasistiseksi tiettyjä etnisyyksiä ja ihonvärejä sekä sukupuolia syrjiväksi. Tämä asia nostetaan myös Yhdysvaltain korkeimman oikeuden tietoisuuteen, mitä tekoälyn algoritmit tekevät. Oikeuden suhtautumisen näihin algoritmeihin näette katsomalla dokumentin. Suosittelen Coded Biasia kaikille, vaikka aihe ei olisikaan välttämättä heti ensimmäisenä kiinnostuksen kohteena.

Toisena yhteiskunnallisena dokumenttielokuvana on Always Amber (2020). Elokuvan ohjaajina toimii kaksikko Hannah Reinikainen ja Lia Hietala. Dokumentissa seurataan muunsukupuolisen Amberin transitiota transpolin ja hänen oman videopäiväkirjamaisen kuvauksen myötä. Dokumentissa pohditaan sitä, kenelle kehomme kuuluu, ja miksi muut arvottavat ja kategorisoivat yksilön puolesta ilman tarvetta sille. Esille nousee myös kysymyksiä, onko se yksilön tehtävä tehdä yhteiskunta tyytyväiseksi häneen, vai onko yksilön onnellisuus niin kutsuttujen normien ulkopuolella tärkeämpää kuin yhteiskuntaan sopiminen.

Always Amber
Always Amber

Amberin elämä näyttäytyy varsin tavallisena teinin elämänä. Välillä opiskellaan, hengaillaan kavereiden kanssa ja ryypätään valkoviiniä bileissä. Kun jättää huomiotta sen, että tarkastelemme dokumentissa sukupuolivähemmistöjä, ovatko he kuitenkaan sen erilaisempia kuin toiset? On siis hyvä pohtimisen paikka, kenelle Amber on erilainen nuori, hänelle itselleen, yhteiskunnalle vai molemmille. Tärkeää on olla sinut itsensä kanssa eikä vain haluta hyväksyntää yhteiskunnalta. Tämä jää dokumentissa paikoin taka-alalle teinielämän viedessä valtaosan ruutuajasta, mutta ne ovat hyviä ei-valmiiksi pureskeltuja mietteitä yleisölle.

Kolmas esiteltävä elokuva on kahdesta aikaisemmasta poiketen fiktiivinen, mutta synkällä tavalla yhteiskunnallisesti ajankohtainen Queen & Slim (2019). Elokuva lähtee liikkeelle hitusen vaivaannuttavista tinder-treffeistä, jotka eskaloituvat pian päivälliseltä kotiin palaavan parin joutuessa poliisin pysäyttämäksi. Poliisi selkeästi epäilee paria rikoksesta vain, koska he ovat mustia. Naisen kyllästyessä kuulusteluun keskellä kylmää esikaupunkialuetta tilanne vääristyy hyvin äkkiä.

Elokuvaa katsoessa ei voi olla miettimättä kaikkia niitä, jotka ovat menettäneet henkensä ihonvärinsä takia poliisisimputuksen myötä, George Floyd päällimmäisimpänä tapauksena mielessä. Elokuva näyttää vahvalla kädellä, mikä tässä on vinossa yhteiskunnassa. Jos ei ole aikaisemmin ymmärtänyt, mistä Black Lives Matterissa on kyse, viimeistään tämän elokuvan myötä ymmärtää sen ahdingon, joka ajaa ihmiset mellakoimaan.

Queen & Slim
Queen & Slim

Ohjaaja Melina Matsoukas tekee hyvää työtä debyyttielokuvansa kanssa. Hän ei jätä hahmoja surkuttelemaan, vaan elokuva on kaikesta karmeudestaan huolimatta elämänmakuinen reissu, jolla kohdataan kaikesta kauheudesta huolimatta lukuisia hyvää tarkoittavia ihmisiä. Elokuvan pääkaksikon näyttelijät Jodie Turner-Smith ja Daniel Kaluuya ovat vakuuttavia roolissaan. He saavat nopeasti katsojat puolelleen taistelemaan oikeudesta, ja heidän matkaansa seuraa penkin reunalla etunojassa hengitystä pidättäen elokuvan alusta loppuun. Herää toive, että tämä elokuva tulisi laajempaan levitykseen ympäri Suomen.

Queen & Slim herättää monenlaisia tunteita. Elokuva jännittää, ahdistaa ja ottaa päähän henkilöhahmojen puolesta. Välillä katsojaa viedään aivan eri suuntaan, ja voidaan löytää kauneutta sieltä, mistä sitä kaikkein vähiten olettaisi löytävän. Päähahmot tuntuvat elävän vasta, kun heidän elämänsä tunnit ovat rajalliset, ja he tietävät sen. Surullinen muistutus, mutta niin moni tekee myös oikeassa elämässä. Tämä on hyvä herätys. Elämä on tässä ja nyt, nauti siitä mutta älä toisten kustannuksella.

Coded Bias

Always Amber

Queen & Slim



Comments are closed.