Rakkautta & Anarkiaa 2018: Vahvojen naisten muotokuvia


Tämän syksyn Rakkautta & Anarkiaa festivaalitarjonnasta katsomisen arvoiseksi kannattaa nostaa ainakin kaksi dokumenttia kahdesta ikonisesta naisesta.  Niin Ruth Bader Ginsburgista kertova RBG (2018) kuin Vivienne Westwoodista kertova Westwood: Punk, Icon, Activist (2018) ovat muotokuvia grande dameista, oman alansa instituutioista – naisista, jotka ovat muovanneet oman polkunsa. Ruth Ginsburg on Yhdysvaltain korkeimman oikeuden tuomari ja yhdenvertaisuusasioissa profiloitunut juristi, Westwood kuningatar Elisabethin aateloima muotimaailman kauhukakara.

Pitkien uriensa ja uranuurtajuudensa ansiosta kumpikin lienee dokumenttinsa ansainnut.

Julie Cohenin ja Betsy Westin RBG onnistuu rakentamaan ujon oloisesta ja hauraasta 85-vuotiaasta tuomarista lämpimän, suorastaan ikonisen, muotokuvan. Puolitoistametrinen nainen kävelee kumarassa ja hymyilee kuin Mona Lisa; hiljainen karisma suorastaan tihkuu valkokankaalta. Ginsburgin henkilöhistoriaa piirretään niin haastattelujen, arkistokuvien kuin ääniraitoina Ginsburgin loppupuheenvuoroista käänteentekevissä oikeudenkäynneistä. Hillityn ulkokuoren alta paljastuu veitsenterävä mieli.

Cohen ja West ammentavat muotokuvaan inhimillisyyttä sisällyttämällä tarinaan pilkahduksia yli puolivuosisataa kestäneestä rakkaustarinasta Martin Ginsburgin kanssa, tuomarin surkeasta keittotaidosta ja pitsikauluksista, joita Ginsberg käyttää tuomarinkaapunsa kanssa. Inhimillisyys ei vie pohjaa Ginsbergin vaikuttavalta uralta aikana, jolloin asianajajatoimistot ja osin jopa oikeusjärjestelmä kohtelivat naisia kummajaisina, jopa epätoivottuina tekijöinä. Sitä taustaa vasten Ginsburgien rakkaustarina ja kumppanuus näyttäytyy entistäkin vahvemmampana voimavarana Ginsbergin uran kannalta. Ansiot ovat Ruth Ginsbergin omia mutta kannustava kumppani ja parisuhde muodostui kantavaksi tukipuuksi matkalla kohti huippua.

RBG on muodostunut viime vuosina suoranaiseksi kulttuuri-ikoniksi. Kun Ginsberg huhkii Super diva -paidassa 20 miesten punnerrusta personal tranierinsa ohjauksessa, tiukka nuttura niskassaan, on helppo nähdä, miksi Ginsberg ihastuttaa niin monia. Uskollisuus omalle itselleen ja asialleen maustettuna ripauksella itseironiaa on valtavan viehättävä piirre ihmisessä. Tätä RBG valottaa hienosti.

Brittiläinen muotisuunnittelija Vivienne Westwood on monella tavalla Ginsbergin lähtökohta. Paksulla työväenluokkaisella aksentilla kiroileva Westwood pyörittelee silmiään ja tuskailee kameran edessä, että eihän kukaan tällaista jaksa kuunnella. Mutta kertoo tarinansa kuitenkin. Ja tarinaa vuosikymmenten varrelta todella löytyy. Lorna Tuckerin dokumentti Westwood: Punk, Icon, Activist luo katseen Westwoodin ristiriitaiseen persoonaan mutta myös vaikuttavaan suunnittelijan uraan ja merkitykseen kulttuuri-ikonina.

Westwoodin ura oli pitkään vastavirtaan uimista ja hulluttelevat asut herättivät usein enemmän naurua kuin ihastusta. Kaiken takana on kuitenkin mietitty lähestymistapa vaatteiden merkitykseen kulttuurituotteina. Westwood tuli tunnetuksi muodin kauhukakarana eikä suunnittelijaa otettu kovin vakavasti muotipiireissä. Virallinen tunnustus antoi odottaa itseään kahden vuosikymmenen ajan. Lopulta tunnustus tuli niin vuoden suunnittelijan tittelin että aateloinnin muodossa.

Tätä taustaa vasten onkin kiinnostavaa kuunnella yläluokkaisella aksentilla Westwoodin asusteita esittelevää Victoria ja Albert museon kuraattoria analysoimassa Westwoodin jättämää perintöä. Valkoiset hansikkaat kädessä hienostunut kuraattori esittelee pakkopaitaa muistuttavaa punk-henkistä toppia hellävaraisesti käsitellen. Kontrasti hienostuneen museon ja Westwoodin rouheiden juurien välillä on kutkuttava.Tuckerin dokumentti ei silottele Westwoodin särmiä vaan näyttää myös suunnittelijan hankalan puolen – ihmisen, jonka kanssa ei todennäköisesti ole kovin helppo tehdä töitä tai elää.

Westwood-dokumentin miinukseksi on laskettava se, että se ei pureudu kovin syvällisesti ristiriitoihin muotiteollisuuden ja Westwoodin viime vuosien ympäristöaktivismin välillä. Siitä, että vaateteollisuus kuluttaa valtavan määrän luonnonvaroja, ei pääse yli eikä ympäri.  Ongelmallisuus ohitetaan kevyellä maininnalla Westwoodin yrityksen laajentumisen rajoittamisesta. Tämä tuntuu kuitenkin liittyvän enemmän Westwoodin tarpeeseen pitää kaikki langat käsissään kuin huoleen vaateteollisuuden ympäristövaikutuksista.

Juuri ennen dokumentin ensi-iltaa Cannesin elokuvajuhlilla Westwood julkaisi tiedotteen, jossa hän kritisoi dokumentin valitsemaa näkökulmaa ja syytti sitä keskinkertaisuudesta. Julkilausuma kertoo kuitenkin enemmän Westwoodin oikukkaasta luonteesta kuin dokumentin vaillinaisuuksista. Tuckerin Westwood: Punk, Icon, Activist dokumentti on ennen kaikkea kunnianosoitus 77-vuotiaalle suunnittelijalle ja sellaisenaan värikäs, viihdyttävä ja katsomisen arvoinen.

RBG

Westwood: Punk, Icon, Activist



Comments are closed.