Rakkautta & Anarkiaa 2018: Kaukomatkailua ja naisohjaajia


Festivaalibloggaajamme ovat valinneet kaksi näkökulmaa tämän vuoden Rakkautta & Anarkiaa -ohjelmistoon. Tässä ovat viime hetken tärpit.

Pauliina Savola

Syksyn tullen minut valtaa kaukokaipuu. Harmaana taivaalla roikkuvat pilvet, kasvoja vasten piiskaava kylmä sade ja aina vain lyhenevät päivät saavat haaveilemaan kaukomatkoista. Onneksi on elokuvateatteri. Sen pimeydessä sukellan muihin maailmoihin ja matkaan maailman ympäri nopeammin ja mukavammin kuin yhdenkään lentokoneen kyydissä. Tämän syksyn festarin matka maailman ympäri vie Kreikkaan, Yhdysvaltoihin, Intiaan ja Japaniin.

1. Pity
Kreikkalaisohjaaja Yorgos Lanthimosin (Dogtooth 2010, Lobster 2015, Killing of a Sacred Deer 2017) viitoittaman vinksahtaneen elokuvan ystävänä maanmies Babis Makridiksen uusin elokuva Pity  saa ensimmäisen “pakko nähdä” -merkinnän käsiohjelmassa. Pity kertoo keski-ikäisestä miehestä, jonka vaimo vaipuu koomaan. Onneton tapaus saa uuden ulottuvuuden, kun ympäristön tarjoama tee ja sympatia alkavat tuntua miehestä liiankin tavoiteltavalta. Elokuvan on käsikirjoittanut Efthimis Filippou, jonka kynänjälki nähdään Lanthimosin elokuvissa. Nimi ennustaa terävää ja absurdia mutta myös kylmää hikeä niskaan nostattavaa katselukokemusta.

2. RBG
Ruth Bader Ginsburg, RBG, on Yhdysvaltain korkeimman oikeuden tuomari. Ginsburg on järjestyksessään toinen nainen miesvaltaisessa tuomaristossa, jonka jäsenet nimitetään tehtävään eliniäksi. Ginsburg kuuluu oikeuden liberaaliin laitaan ja on työskennellyt pitkään tasa-arvon esitaistelijana. 80-vuotiasta rautamummoa joko rakastetaan tai vihataan. Itse kuulun ensimmäiseen kategoriaan, siksi RBG kuuluu itseoikeutetusti R&A:n vinkkilistalle.

3. Sir
Maailman suurin elokuvamaa näkyy Suomen tarjonnassa kovin kitsaasti – siksi kolmanneksi matka vie Intiaan. Elokuvia tuotetaan lähes 2000 vuodessa. Suurimmat ovat hindinkielinen Bollywood, telugunkielinen Tollywood ja tamilinkielinen Kollywood. Dokumentaristi Rohena Geran ensimmäinen fiktiivinen elokuva, hindinkielinen Sir kertoo yläluokkaisen Ashwinin ja hänen uuden, maaseudulta Mumbaihin muuttaneen kotiapulaisensa Ratnan yhteiskunnallisia rajoja ylittävän tarinan. Sir on lupaus nojatuolimatkasta omalla logiikallaan toimivaan, hälyiseen, värikkääseen ja raivostuttavaan mutta silti niin rakastettavaan Intiaan.

4. Shoplifters – perhesalaisuuksia
Viimeinen elokuvateatterimatkani suuntautuu Japaniin. Viisi vuotta sitten näkemäni hienopiirteinen Isänsä poika (2015) jätti niin vahvan muistijäljen, että odotan sydän sykkyrällä Koreedan uusinta elokuvaa varastelevasta perheyhteisöstä. Ohjaaja Hirokazu Kore-edan eleetön mutta väkevä tyyli sävähdyttää. Elokuva voitti toukokuussa Cannesin elokuvajuhlien pääpalkinnon.

Emmi Koivumäki

Tämän vuoden Rakkautta & Anarkiaa ohjelmistosta voisi nostaa tärpeiksi monta eri elokuvaa. Sodankylässä jo nähdyistä elokuvista voin suositella lämpimästi saksalaista duunaridraamaa In the Aislesia, papin tunnontuskista kertovaa ekotrilleriä First Reformedia sekä sodan mielettömyyttä kuvaavaa israelilaista Foxtrotia. Mutta kun tarkastelin listaa elokuvista, joita odotan eniten, nousivat yhdistäväksi tekijäksi amerikkalaiset naisohjaajat. Rakkautta & Anarkiaa festivaali on aina näyttäytynyt minulle upeana mahdollisuutena tutustua erityisesti ulkomaisten naisohjaajien töihin, koska elokuvat eivät usein Suomessa löydä tietään laajempaan teatterilevitykseen. Tämäkään vuosi ei ole poikkeus.

1. The Rider
Rodeoratsastajan elämä mullistuu, kun hän tippuu hevosen selästä ja loukkaa päänsä. Kun koko maailma pyörii lajin parissa, ei kyse ole vain ammatista vaan koko identiteetistä. Tarinassa on kaikuja The Wrestlerista (2008), kun Brady Blackburn (Brady Jandreau) joutuu pohtimaan valitseeko rakastamansa ammatin vai turvallisen tulevaisuuden. Chloé Zhaon moderni western sai ensiesityksensä Cannesin 2017 Directors’ Fortnight -sarjassa ja on kerännyt kiitoksia festivaalitaipaleellaan ympäri maailmaa. Onkin kiinnostava nähdä, millaisen näkökulman keskilännen cowboyn mielenmaisemaan Zhao luo.

2. Zama
Argentiinalaisohjaaja Lucrecia Martelin Zama on kiertänyt vuoden festivaaleilla ja kahmi maansa elokuvapalkinnot. Elokuva tarkastelee Etelä-Amerikan kolonialistista historiaa mustan huumorin avulla. Don Diego de Zama (Daniel Giménez Cacho) on virkamies, joka on jämähtänyt syrjäiseen provinssiin odottamaan uusia määräyksiä, ja mahdollisuudet karata kiirastulesta murskautuvat byrokratian hampaisiin. Meren pesemä väripaletti antaa kiinnostavan taustan erikoiselle suurmieskuvaukselle yksinäisestä virkamiehestä. Pedro Almodóvarin elokuvissa loistanut Lola Dueñas nähdään Lucianan roolissa.

3. Leave No Trace

Kun Debra Granik ohjasi Oscar-ehdokkaaksi asti nousseen draaman Winter’s Bonen (2010), se teki elokuvan pääosassa nähdystä Jennifer Lawrencesta tähden, mutta itse ohjaajan ura jäi paikoilleen. Kahdeksan vuotta myöhemmin hän tekee paluun fiktion pariin. Leave No Trace kertoo isästä ja tyttärestä, jotka elävät metsän keskellä eristyksistä muusta maailmasta. Miten maailma hahmottuu kun seuraat sitä ulkopuolisen silmin ja miten teini-iän uhma on mahdollista, kun isä on ainut side ulkopuoliseen maailmaan? Elokuva on kaukana Captain Fantasticin (2016) humoristisesta uhmasta ja utopistisesta maailmankatsomuksesta, vaikka samojen kysymysten äärellä ollaan.

4. Birds of Passage 
Sukusaaga Birds of Passage kertoo, miten erään wayúu-kansaan kuuluvan perheen elämä muuttuu 1960- ja 70-luvun taitteessa, kun perheen kahvipensaat vaihtuvat marihuanaviljelyksiksi. Kapitalismin hiipiessä pikkuhiljaa yhteisön elämään alkavat rahavirrat muovata olemassa olevia rakenteita tuoden mukanaan rikollisuuden. Ciro Guerra on ohjaajaparista tuttu Amazonin viidakkoon sijoittuvasta shamaanielokuvastaan El abrazo de la serpiente (2015). Vaikka Cristina Gallego astuu nyt ensimmäistä kertaa ohjaajan paikalle, on kaksikko työskennellyt vuosia tuottajana ja ohjaajana.



Comments are closed.