Rakkautta & Anarkiaa 2017: Animaatio ei ole genre


In This Corner of the World (Kono sekai no katasumi ni, 2016) alkaa kuin mikä tahansa hyväntahtoinen aasialainen animaatioelokuva, jossa teinitkin näyttävät lapsilta, kukkia voi melkein nuuhkia ja värit kiljuvat pirteyttä. Paitsi, että Sunao Katabuchin ohjaus sijoittuu 1930- ja 1940-lukujen autoritaariseen Japaniin, jossa korvissa ulvovat pommisireenit ja horisonttiin odotetaan sienipilveä.

Ajoittain hyvinkin karu ja myös visuaalisesti brutaali elokuva jakautuu poikkeuksellisen vahvasti kahteen osaan. Siinä missä jälkimmäinen puolisko on täynnä kauhua ja epätoivoa, niin alku vietetään rennoissa, joskin pahaa enteilevissä tunnelmissa. Valitettavasti henkilöhahmojen ja ihmissuhdeverkoston rakentamiseen keskittyvistä hetkistä puuttuu taajaan puhti.

Arjen seesteisyys toisaalta kääntyy palopommien liekkien loisteessa vahvuudeksi, niin voimakas kontrasti rauhan ja sodan välillä on. Sotilaita ei juuri näy, keskiössä ovat siviilit. Vaikka rintama on satojen, jopa tuhansien kilometrien päässä, saapuvat pommit jokaisen kotiovelle. In This Corner of the World näyttää, miten taivaalta tippuva väkivalta repii ja raastaa maaseutumaisen idyllin.

Toisaalta Katabuchin teos on kovin romanttinen, jopa naiivi katsaus keisarilliseen Japaniin, joka tarinassa asetetaan kärsijän rooliin. Toki tämä on pitkälti selitettävissä näkökulmalla, joka onnistuneesti korostaa myös häviäjien inhimillisyyttä ja kärsimystä. Japanin sotarikosten ja valloitussodan luonteen liki täydellinen sivuuttaminen edustaa kuitenkin omansalaista valkopesua.

Have a Nice Dayn (Hao ji le, 2017) ohjaaja Jian Liu selvästi tuntee Jean-Pierre Melvillen, John Woon ja Quentin Tarantinon kaltaisten rikosauteurien työnjäljen. Rahakassijahdissa riittää hiljaisia hetkiä, väkivaltaisia loppuja ja yllättäviä käänteitä. Varmaa tuntuu olevan vain se, että kulloinkin niskan päällä oleva taho on yhtä lipsahdusta vaille hätänumerokunnossa.

Näkökulmaa usein vaihtava rikosdraama on peruspilareiltaan aika tavanomainen jahtipätkä, josta minimalistinen, usein vain yhden liikkuvan objektin sisältävä animaatiotyyli tekee heti kärkeen persoonallisen oloisen. Näyttävän pinnan alta paljastuu kuitenkin muutakin. Jian Liu osoittaa hallitsevansa sekä rytmin, jännityksen että yllätyksellisyyden. Hahmot ovat psykopaatteja, uhkarohkeita ja arvaamattomia, mutta kaikkea tätä kiinnostavasti ja kokonaiskuvaan sopivasti.

In This Corner of the World ja Have a Nice Day osoittavat vaikuttavan helposti, ettei animaatioelokuvan sisällön tarvitse olla tauotonta säntäilyä ja moraaliopetusta. Nämä tekijät käyttävät animaatiota vain visuaalisena tyylinä, eivät genrenä. Jian Liun ja Sunao Katabuchin elokuvat eivät sovellu myös aikuisille, vaan ne on tehty aikuisille.

In This Corner of the World

Have a Nice Day



Comments are closed.