Rakkautta & Anarkiaa 2016: Sotaa


Järisyttävän varmaotteisessa ja tyylivalinnoiltaan rohkeassa The Childhood of a Leaderissa (2015) ensimmäinen maailmansota, tuolloin tuttavallisesti suuri sota, on juuri päättynyt. Kuten nykypäivänä tiedetään, vietettiin vuosina 1918­–1939 vain pitkäksi venähtänyt välirauha, jonka aikana rihloja rasvattiin ja kalustoa kiillotettiin.

Brady Corbet tarkastelee niitä rakenteita ja kulttuurisia käytäntöjä, jotka loivat ilmapiirin fasismin vallalle. Kyse on lapsinäkökulmaa myöten Michael Haneken mestarillisen Valkoisen nauhan (Das weiße Band – Eine deutsche Kindergeschichte, 2009) sisarteoksesta. Molemmat tutkivat Euroopan pitkäaikaisia perinteitä autoritäärisen ja patriarkaalisen vallan saralla.

Viime vuosina sekä salonki- että katurasistit ovat saaneet lisää toimintatilaa. Äärioikeistolaisten ajatusten kanssa flirttailusta on tullut puolusteltavaa, jopa hyväksyttävää. The Childhood of a Leader muistuttaa, että jos sellaiset arvot kuin ihmisoikeudet ja demokratia kuulostavat säilyttämisen arvoisilta, niin toiseuden potkijat täytyy pistää aisoihin.

Corbetin nimi kannattaa raapustaa muistiin, sillä sekä hänen musiikilliset että kameralliset valinnat osoittavat kykyä tehdä poikkeavia ratkaisuja ilman, että ne vaikuttavat märkäkorvan harha-askelilta. Tarinan päätöksen dramaturginen yllätyksellisyys pakottaa aivosolut töihin, ja irrottaa varoittavan kertomuksen historiallisesta kontekstistaan.

A Warissa (Krigen, 2015) sota on täydessä vauhdissa. Näyttämönä on Afganistan, jossa tanskalaisyksikkö polkee miinoja ja etsii väijytyksiä. Suhteet paikalliseen väestöön ovat epävakaalla pohjalla. Partiot auttavat, mutta sattumanvaraisesti menetetyt sotilaat jäystävät moraalia, eikä touhun mielekkyyttä ole aina helppo perustella.

Erinomaisella soolodebyyttiohjauksellaan Hijack (Kapringen, 2012) vaikutuksen tehnyt Tobias Lindholm jatkaa intensiivisen epätoivon kuvausta. Jonkin Black Hawk Downin (2001) taistelukuvaus tuntuu silotellulta verrattuna A Warin kaaoksen ja epätietoisuuden täyttämään taistelukenttään. Lähimmäksi vertailukohdaksi nousee Janus Metz Pedersenin dokumentti Armadillo (2010).

Lindholmin A War on muutoinkin paljon velkaa Armadillolle, sillä molemmat käsittelevät sotarikollisuutta, vieläpä liki identtisellä kaavalla. Kummassakaan tapauksessa siviilien kuolemasta vastuussa olevasta henkilöstä ei tehdä sarvia kasvattavaa lastenmurhaajaa. Hirvittävässä tilanteessa nopean virhearvion tehneen ihmisen tuomitseminen tuntuu vähintäänkin epäreilulta. Yksilö on toki syyllinen, mutta syytön ei myöskään ole yhteiskunta, joka sotilaan tuohon tilanteeseen sijoittaa.

Tuskin koskaan on yksikään sota loppunut tilanteeseen, jossa rauha ja yhteisymmärrys ovat palanneet sillä hetkellä, kun sulka on rauhansopimuspaperista noussut. Death in Sarajevossa (Smrt u Sarajevu, 2016) Jugoslavian sisällissota on ollut ohi jo jonkin aikaa, mutta haavat märkivät yhä. Cannes- ja Oscar-palkitun No Man’s Landin (2001) ohjaajan Danis Tanovicin hotelliin sijoittuvassa draamassa EU-vieraita on tulossa kylään iso liuta. Samaan aikaan hotellin katolla kuvataan haastatteluohjelmaa Jugoslavian hajoamissodan vaiheista.

Draama nostaa esille jo lähes unohdetun sodan, josta ei oikein jakseta puhua, kun muistellaan, että koskas Euroopassa nyt viimeksi onkaan tapettu väkeä kyläkaupalla etnisen taustan vuoksi. Euroopan unioni on rauhan projekti, mutta sen enempää sen olemassaolo kuin kirjaimellisesti fyysinen läsnäolokaan ei poista ihmisryhmien välisiä epäluuloja. Samaan hengenvetoon on toki todettava, että unioni ja sen edeltäjät ovat kiistatta edistäneet Euroopan suurvaltojen välistä seesteisyyttä.

Hotellidraama on mielenkiintoista seurattavaa, joskaan se ei varsinaisesti koskaan lähde liikkeelle, eikä loppuratkaisukaan ole dramaattisesti se kaikkein palkitsevin – mikä toisaalta tekee siitä myös muistettavan. Se epävarma tunnelma, joka elokuvan alussa vallitsee, ei katoa minnekään. Harmillisesti itse teos on vähemmän kuin osiensa summa. Perusvarmalla suorituksella jäädään selvästi jälkeen A Warin ja The Childhood of a Leaderin väkevyydestä.



Comments are closed.