Rakkautta & Anarkiaa 2016: Dokumenttien kirjoa


Rakkautta & Anarkiaa festivaali on tapansa mukaan koonnut ohjelmistoonsa joukon erilaisia, mutta provokatiivisia dokumentteja. Toiset onnistuvat paremmin, toiset huonommin, mutta kaikissa yhdistyy viihdyttävyys ja omaperäiset tarinat.

Niin Bolshoi Babylonissa kuin Author: The JT LeRoy Storyssa pohditaan, mitä taiteilijat ovat valmiita tekemään taiteensa puolesta. Skandaalinkäryinen Bolshoi Babylon tarkastelee vuonna 2013 tapahtunutta hyökkäystä Bolshoi baletin taiteellisen johtajan Sergei Filinin kimppuun. Happoa miehen kasvoihin heittäneiden rikollisten yhteydet tanssijoihin nostivat otsikkoihin ruman ilmapiirin kauniin taiteenlajin ympärillä. Author taas pohtii, missä menee vilpillisyyden ja taiteen raja. Keksityn persoonan turvista teoksensa kirjoittanut kirjailija Laura Albert ei ollut kuka väitti olevansa, mutta hänen kirjansa oli aina markkinoitu fiktiona. Suuri kysymys onkin, missä määrin kirjailija vaikuttaa lukukokemukseen ja onko sillä edes väliä.

Siinä missä Bolshoi Babylon vetää viivat suoriksi ratkoessaan baletin eteerisessä maailmassa tapahtunutta väkivallantekoa, uskaltaa Author pohdiskelevimpiin sävyihin. Author antaa puheenvuoron kirjailijalle JT LeRoyn takana ja miettii pseudonyymin, performanssin ja todellisuuden suhteita. Dokumentin käyttämät nauhoitetut puhelinkeskustelut JT LeRoyn ja hänen ystäviensä kanssa jättävät kuitenkin hieman karvaan maun suuhun. Kuvitteellisille ystävilleen uskoutuvat julkisuuden henkilöt raottavat yksityisyytensä verhoa, mikä tekee dokumentista kiehtovan, mutta samalla hieman kyseenalaisen.

Toisin kuin edellä mainitut dokumentit First Monday in May keskittyy siihen, mikä voidaan laskea taiteen rajojen sisälle kuuluvaksi. Metropolitan museon vaatehistorian osaston suuren näyttelyn ja sitä rahoittavan Met-gaalan järjestelyjä seuraavassa dokumentissa kuvaan on tavoitettu hienosti vaatteiden veistoksellisuus. Näyttelyä kuratoitaessa esille nousevat kysymykset kulttuurisesta omimisesta ja muodin asemasta taiteenkentällä. Näiden poliittisten ja filosofisten kysymyksien keskellä sukkuloidessaan elokuva on vahvimmillaan. Välissä välähtävät henkilökuvat tuntuvat turhalta painolastilta, mutta jäävätkin onneksi pieneen osaan.

Rovaniemeläisten cheerleaderien harjoituskautta kuvaava Cheer Up pohtii periamerikkalaisen lajin ja suomalaisen sielunmaisema välistä epäsuhtaa. Sympaattisessa dokumentissa cheerleadereiden kestohymyt asetetaan suomalaisten teinityttöjen totisten kasvojen kanssa samaan linjaan. Suut on loihdittava hymyyn, jos seuraavissa kisoissa halutaan sijoittua paremmin. Vaikka narratiivista rakennetaan voittotarinaa, ei todellisuus aina tarjoa tyydytystä. Tarinan arkisuus tekeekin siitä ihastuttavan erilaisen. Söpön elokuvan nimen kuulikin festivaalinpaikan käytävillä käydyissä keskusteluissa mainittavan tiuhaan tahtiin.

25 vuotta Madonnan Blonde Ambtion -kiertueesta ja In Bed with Madonna -dokumentista (1991) antaa Strike a Poselle hyvän syyn tarkastella dokumentin vaikutusta nykypäivän homokulttuuriin. Itse Madonnaa ei esitetä ainoastaan hyväntahtoisena liberaalien arvojen lähettiläänä, vaan esille nostetaan myös hänen määrätietoinen skandaalinhakuisuutensa. Strike a Pose keskittyy kuitenkin miestanssijoihin. Heidän asemansa erilaisen homokuvaston lähettiläinä ja kuuluisuuden mukanaan tuomat ongelmat ovat elokuvan keskiössä. Tanssi on kaikkien elämässä jollakin tasolla läsnä ja ikääntyvien tanssijoiden kilpailukyky on koskettavaa.

Dokumenttien kohdalla painotus on keskustelua herättävissä aiheissa, ei välttämättä visuaalisessa ilmeessä. Strike a Posen ja First Monday in Mayn kohdalla on onnistuttu kummassakin tehtävässä. Strike a Posen käyttämät tanssikohtaukset ilmaisevat hienosti asioita, joihin haastattelut eivät pysty ja First Monday in May löytää vaatteiden tekstuurin ja kolmiulotteisuuden kuvallisin keinoin.

Author: The JT LeRoy story

Bolshoi Babylon

First Monday in May

Cheer Up

Strike a Pose



Leave a Reply