Tämänvuotinen R&A on nyt paketissa. Kaiken kaikkiaan tulin katsoneeksi 22 ohjelmistossa ollutta ulkomaista elokuvaa ja kotimaiset päälle. Monta kehuttua elokuvaa jäi näkemättä siitä yksinkertaisesta syystä, että vuorokaudessa on rajallinen määrä tunteja. Muutamassa näytöksessä kävin lähinnä nukkumassa, mutta elokuvia siitä ei ole syyttäminen. Joskus punaisten plyyshipenkkien syleilyssä ei vain muuta voi.
Viime syksyn R&A:ssa vaikutuin erityisesti tanskalaisten Michael Noerin ja Tobias Lindholmin vankilakuvauksesta R. Ihan sellaista täystyrmäystä ei tämän vuoden ohjelmistossa ollut, mutta tuntuvia elämyksiä kuitenkin. Näkemistäni elokuvista vaikuttavimpia olivat ruotsalaisen Ruben Östlundin Play, brittinäyttelijä Paddy Considinen ohjaama Tyrannosaur sekä espanjalaisen Icíar Bollaínin allegorinen Sade kuuluu meille, joka valottaa siirtomaa-ajan kauaskantoisia seurauksia, valtasuhteita ja traumoja. Festivaalilla vierailleen Bollaínin monitasoinen ja kohottava elokuva tulee ensi viikolla teatterilevitykseen.
Taidemaalari Pieter Bruegel vanhemman (1525-1569) vannoutuneena fanina halusin tietysti nähdä puolalaisen Lech Majewskin ohjaaman The Mill and the Crossin, jossa Majewski herättää eloon Bruegelin kuuluisan maalauksen The Road to Calvary. Pieteetillä toteutettu elokuva on visuaalisesti häikäisevä kunnianosoitus Bruegelin sommittelulle ja värisilmälle, mutta myös luova ja mielikuvituksellinen tulkinta flaamilaistaiteilijan maalauksessaan esittämästä historiallis-yhteiskunnallisesta tilanteesta.
Kaikki katsomani dokumentit (The Greatest Movie Ever Sold, A Letter to Elia, The Good Life, Khodorkovsky ja Conan O’Brien Can’t Stop) olivat kiinnostavia. Hienoisen pettymyksen sen sijaan tuottivat Lisa Aschanin asetelmallinen She Monkeys ja Gus Van Santin paikoin teennäiseltä tuntunut Restless. Myös australialaisen Julia Leigh’n voyeristinen Sleeping Beauty jätti minut kylmäksi. Toisaalta vietin elokuvan päähenkilön tavoin hyvän tovin leffan kestosta unten mailla, joten olen ehkä jäävi sanomaan siitä mitään.
Sodankylässä, Espoo Cinéssä ja R&A:ssa on nyt ollut näytillä leijonanosa viime ja kuluvan vuoden puhutuimmista ja palkituimmista elokuvista. Kaikkea ei luonnollisestikaan voi saada, mutta jos joku ystävällinen haltiakummi olisi myöntänyt minulle kolme toivetta, olisin täydentänyt kotimaisten festareiden ohjelmistoa vielä muutamalla elokuvalla. Olisin halunnut nähdä ainakin Michel Hazanaviciuksen The Artistin (Sight & Soundin Nick Jamesin tämänvuotinen Cannes-suosikki), Lynne Ramsayn We Need To Talk About Kevinin ja Joanna Hoggin Archipelagon. Mutta ihan hyvä näinkin.