Aikaiset herätykset muuttuvat jatkuvasti vaikeimmiksi. Sain silti sentään repäistyä itseni pedistä, toisin kuin yläpuolellani nukkuva tyttö, jonka unta ei edes herätyskello tuntunut häiritsevän. Minut hän sillä tosin pelasti, oli vähän torkuttaminen taas venähtänyt. Metrokorttini oli mennyt umpeen, enkä vässykkänä uskaltanut pummata edes yhtä pysäkinväliä. Onneksi matka oli lyhyt ja olin paikalla tyylikkäästi ennen salin täyttymistä. Lue lisää
Potsdamer Platz pääsi yllättämään minut aamulla. Olen lähes sokeana suunnistellut kohti teattereita ja jättänyt huomioimatta miltei alueen keskellä sijaitsevan kauppakeskuksen. Paikan alakerrasta löytyi Aldi ja muut paikallisen Siwan kumppanit. Kolmessa kerroksessa tarjoillaan myös pieniä ravintoloita ja pikaruokaketjuja. Löytö oli lottovoitto, sillä muutoin alueen tarjonnan hinnat eivät innosta valtion tuilla elävää. Lähikauppa-aamiaisen jälkeen tallustelin jälleen Berlinale Palastin aamun kilpailunäytökseen. Lue lisää
Hostellihuoneeni pienten porsaiden vaitonaisuus aikaisempana yönä johtui epäilyksettä sunnuntaista. Voimia keräiltyään kaverukset olivat taas elämänä kunnossa ja saapuivat yöllä kolistellen eri aikoina takaisin kotikarsinaan. Kostin antamalla herätyskelloni soida epäinhimillisen pitkään.
Arjen lannistama ihminen saa nautintoa rutiineista ja olenkin viimein löytänyt sellaisen Berlinalesta. Pressinäytökset ovat keskittyneet lähinnä kahteen sarjaan, Kilpailuun ja Panoramaan. Jonkin verran on tarjolla myös Forumin ja Perspektive Deutsches Kino -sarjojen näytöksiä. Näytösten aikataulukin näyttää päivittäin miltei muuttumattomalta. Lue lisää
Hostellihuoneeni arvaamattomiksi epäilemäni pienet porsaat käyttäytyivät yön kaikkien odotusten vastaisesti varsin mallikkaasti. Liian aikaisen ja ylihinnoitellun aamiaisen jälkeen kiidin jälleen jo tutuksi tulleelle Potsdamer Platzille. Ihmisen perustarpeiden tyydyttäminen on harmillinen este festareilla. Ruoan tankkaaminen, univelka ja nesteiden poisto estävät mahdollisuuden useampaan elokuvakokemukseen.
Väsyneenä siirryin seuraamaan kilpailusarjaan lukeutuvaa elokuvaa Innocent Saturday (2011). Tarinassa Tšernobylin uunituoreen räjähdyksen jälkeen voimalassa työskennellyt Valerij (Anton Shagin) ymmärtää tulevat seuraukset ja juoksee mielitiettynsä luokse vaatien välitöntä kaupungista pakenemista. Paikasta toiseen säntäily päättyy hääjuhlan jatkoille, joilla ilo on ylimmillään. Sulhanen ja esiintyvä bändi saavat useista lähtöyrityksistä huolimatta Valerijn aina palaamaan takaisin häähumuun. Lue lisää
Aamupäivän liian pitkälle venynyttä lähtöä seurasi armoton hikijuoksu rinkan kanssa kohti Potsdamer Platzia. Myös sali oli siinä vaiheessa pakkautunut niin tiukkaan, että aamujumppaan lisättiin vielä viiden kerroksen portaat. Kaikki tämä 3D-elokuvan vuoksi.
Nyt ei kuitenkaan ole kyseessä mikä tahansa 3D-spektaakkeli, jollaisiin elokuvayleisö on viime vuosina saanut tottua. Tähän asti erityisesti toiminnan, seikkailun ja animaation puolella vallannut 3D-efekti siirtyy nyt Wim Wendersin käsissä taide-elokuvan puolelle. Pina (2011) on dokumentti saksalaisesta tanssija ja koreografi Pina Bauschista ja hänen omintakeisesta ilmaisutaidostaan. Lue lisää
Suomalaisten kavereiden seurassa vietetty perjantai-ilta kostautui ensimmäisistä näytöksistä myöhästymisellä. Mikäli toimittaja haluaa takapuolelleen laskualustan, on paikalle syytä saapua ajoissa. Pressinäytöksiä on tarjolla toki runsaamman puoleisesta, mutta vain yksi per elokuva, mikä aiheuttaa haikeaa valikointia. Lue lisää
Aamun ensimmäisenä pressinäytöksenä tarjoiltiin J.C. Chandorin Margin Call (2011). Nimekkäistä näyttelijöistä, kuten Kevin Spacey, Paul Bettany ja Demi Moore, koostuva elokuva ja sen kuuluminen kilpailusarjaan takasivat journalistien aamuisen vyöryn Potsdamer Platzille. Tarinan sijoittuminen Wall Streetin pörssimaailmaan tarkoitti kaikille aiheesta englantia tai saksaa osaamattomille ajoittaista päänvaivaa. Jännitys kuitenkin pysyi termistön häkellyttävyydestä huolimatta kasassa ja lakoniset hahmot onnistuivat viihdyttämään. Chandor pyrkii kuvaamaan Amerikan pörssikeskiön todellisuudessa tapahtuneita sattumuksia järjestelmän sisällä olevien näkökulmasta. Elokuva osoittaa, että viisaimmatkaan pörssimestarit eivät aina kykene hallitsemaan järjestelmää, jonka rihmastot ovat kiemurrelleet kaikkialle. Lue lisää
Opiskelijan valinta päästä halvimmalla ja ajallaan Münchenistä Berliiniin on yöjuna. Kuuden hengen yövaunu mykisti neitsytmatkaajan. Yläpedille kapuaminen vaati vähintään naisten rytmillisen voimistelun alkeita kultaiset hetkensä jo ohittaneilla tikkailla. Seinätaskusta löytyvän turvallisuusohjeen olemassaolo ei yllättänyt lainkaan. Onhan se jo risteilyaluksilla opittu, ettei kukaan halua yläsänkyyn; kännissä sinne ei pääse ja selvin päin sinne ei uskalla.
Vaikka aivoihin asti rymisevät kiskot ja viereisen hytin äänekkäät itäeurooppalaiset testasivat mielenterveyteni rajoja, löysin itseni vahingoittumattomana Berliinin aamuauringossa säteilevältä rautatieasemalta. Tosin Valtion Rautateidenkin kämmit kiilaava Deutsche Bahn, paikallisille tunnetummin Scheiße Bahn, saapui asemalle tapoja kunnioittaen tunnin myöhässä.
Kokonaisuudessaan viiteen kaupunkiin levittäytyvä hlbt-elokuvafestivaali Vinokino starttasi Turusta viime viikonloppuna. Esityspaikkana toimi kaupungin auditorio, jossa esitetään myös esimerkiksi kansallisen audiovisuaalisen arkiston näytökset Turun katastrofaalisesta elokuvateatteritilanteesta johtuen. Kirjoittaja asteli Puutarhakadulle skeptisyyttä puhkuen, mutta pääsi onnekseen toteamaan, että auditorio toimi esityspaikkana yllättävän hyvin. Virkamiesmäisestä kolkkoudesta oltiin jopa siinä määrin kaukana, että hetkittäin pystyi kuvittelemaan olevansa ihka oikeassa elokuvateatterissa.
Edellinen visiitti Rakkautta & Anarkiaa -festareilla vuonna 2005 osoittautui elokuvien osalta poikkeuksellisen hyväksi vuosikerraksi, sillä Anders Thomas Jensenin kiero natsinparannusdraamakomedia Adam´s Apples (2004) ja Lucile Hadzihalilovicin unenomaisen kaunis Innocence (2004) kuuluvat edelleen omien suosikkieni joukkoon 2000-luvun ensimmäiseltä vuosikymmeneltä. Kauas ei jää ruotsalaista elämänmenoa satiirisesti kuvaava Ruskean neljä sävyäkään (2004), jonka ohjaaja Tomas Alfredson tunnetaan Suomessa lähiövampyyrielokuvasta Ystävät hämärän jälkeen (2008).
Hyvistä kokemuksista huolimatta viimeisten vuosien festivaalit ovat jääneet eri syistä väliin, joten tänä vuonna tilannetta täytyi paikata kolmen päivän ja yhdeksän elokuvan verran. Reilut 16 tuntia elokuvaa alkoi tuntua maratonin loppuvaiheessa jo hieman jäsenissä, mutta mukaan tarttui sen verran monia mielenkiintoisia nykyelokuvan tuttavuuksia, että käyntiä voi pitää kannattavana. Alta löytyvät tarkemmat kuvaukset katsotuista elokuvista. Lue lisää