Night Visions Back to Basics 2017: Tinkimättömiä naisohjaajia


Night Visionsin tämän vuoden yhtenä teemoista olivat tinkimättömät naisohjaajat. Ei tullut yllätyksenä, että suurin osa juuri tämän sarjan elokuvista oli festivaalin parhaita. Itse ehdin nähdä kaksi jo ennakkoonkin paljoon kohuttua teosta. Toinen on Alice Lowen synkeän hieno debyyttielokuva Prevenge (2016) ja Julia Ducournaun ällöttävyyksillä mässäilevä ja erinomainen Raw (2016).

Raw on elokuva naiseksi kasvamisesta ja seksuaalisesta heräämisestä. Samalla se leikkii julmilla kasvamiseen liittyvillä riiteillä ja lihansyönnin iloilla. Elokuva tuo jollain etäisellä tavalla mieleen kauhuklassikko Carrien, mutta Raw pyörii aivan omalla tasollaan brutaaliudessaan ja puistattavuudessaan.

Jos ohjaaja olisi ollut festivaalilla vieraana, olisin halunnut kysyä häneltä, ovatko Ranskan lääkikset todella koulujen tervetuliaisrituaaleissaan näin armottomia kuin elokuva kuvaa. Opiskelijoita pannaan konttaamaan pitkin koulun käytäviä ja uitetaan eläimenveressä. Kun kasvissyöjä Justine pistettään vielä syömään jäniksenmaksaa, hänen kehonsa ja mieli alkavat reagoida odottamattomilla tavoilla. Yhtä lailla Raw´n päähenkilön nimi Justine saattaa viitata Markiisi de Saden samannimiseen kirjaan, joka on myös eräänlainen kärsimysnäytelmä. Tässäkin elokuvassa on kyse moraalin rakentumisesta, johon viittaavat myös keskenkasvuiset keskustelut ihmisten ja eläinten välisistä eroista elokuvassa.

Elokuvan kantava voima tinkimättömän ohjaustyön lisäksi on Garance Marillier päähenkilö Justinena, joka tekee ruumiillista työtä heijastaakseen kasvukipuja. Ducournau ei mene myöskään sieltä mistä aita on matalin vaan elokuva osaa yllättää uudelleen ja uudelleen. Ruumiskauhun osalta David Cronenbergin kaltaiset tekijät eivät ole kaukaa haettuja vertailukohtia. Inhaan väkivaltaan ja goreen suhtaudutaan elokuvassa lähes hätkähdyttävän kliinisellä tavalla.

Eläimellisistä impulsseista, moraalisista valinnoista, brutaaleista yhteiskunnan säännöistä ja yksilön omista periaatteista kuvaava elokuva oli festivaalin parhaita. Toivottavasti tästä saataisiin teatterilevitys tai edes dvd-levitys Suomessa.

Erittäin viihdyttävä ja hauska oli myös Alice Lowen musta komedia Prevenge, jossa käännetään demonisen lapsen trooppi päälaelleen. Elokuvassa viimeisillään raskaana oleva Ruth (ohjaaja Lowe) joutuu ristituleen, kun hänen syntymätön lapsensa alkaa kontrolloida makaaberilla tavalla äitinsä toimintaa. Hän jakelee tappokäskyjä: sovinistien ja misogynistien on maistettava teräaseen suloista kostoa! Samalla Ruth joutuu tappelemaan omantuntonsa kanssa.

Elokuvan todellinen koukku on se, että Alice Lowe oli todella viimeisillään raskaana elokuvaa tehtäessä, mikä tekee elokuvasta väistämättä omakohtaisen, vaikka elokuva ei tietenkään kerro hänestä. Elokuvassa nähdään Lowelta myös sellaisia stuntteja, jotka vaikuttivat jopa hiukan järkyttäviltä ottaen huomioon hänen raskautensa. Lapsensa kanssa festivaalille saapunut ohjaaja vakuutteli, että kaikki todella meni suunnitelmien mukaan eikä mitään ongelmia ollut tuotannon aikana.

Elokuvan asetelma on myös mehevä. Samalla kun päähenkilö suree menetettyä elämää, ristijännitettä rakentaa elämän antaminen uudelle. Prevengessa on eksistentialistisiakin sävyjä. Ohjaaja itse naurahti elokuvan saamalle vastaanotolle festivaaleilla, koska Prevengea on vertailtu useassa tapauksissa hyviin vakaviin teoksiin, jotka eivät ole käyneet missään vaiheessa hänen mielessään. Elokuvassa on nähtävissä myös hyvinkin syviä tasoja, mikä on luettava elokuvan eduksi.

Prevenge ammentaa huumorinsa näppärästä dialogista. Tummaa huumoria saadaan holhoavasta retoriikasta ja tyhjistä neuvoista, jota sekä ammattilaiset että vanhemmat tarjoavat. Jossain määrin elokuvaa voisi pitää siis erikoisena feministisenä slasherina. Olen todella onnellinen, että pääsin näkemään tämänkin.

Naisohjaajien elokuvia genrefestivaaleilla ei voi todellakaan olla liikaa. Prevengen ja Raw´n kaltaiset elokuvat osoittavat, että naisilla on paljon annettavaa lajityyppielokuvalle, joka on meidän miesten käsissä vaarassa kangistua jo omiin kaavoihinsa. Lisää näitä!



Leave a Reply