Night Visions 2018: Ihmissuhteet koetuksella


Useiden tämän syksyn Night Visions -elokuvien taustalla vaikuttivat ihmissuhteet, erityisesti kysymykset luottamuksesta ja hyväksynnästä. Tyylikkäässä scifielokuvassa Prospect (2018) isä-tytär-suhde nousi keskeiseksi olosuhteiden pakottaessa päähenkilö Ceen (ensimmäisessä elokuvaroolissaan vakuuttava Sophie Thatcher) yhteistyöhön vaarallisen Ezran (Pedro Pascal) kanssa. Elokuvan sanomaa ihmisten yhteistyön välttämättömyydestä armottomassa ympäristössä korostettiin myös Daniel L.K. Caldwellin tunnelmallisessa jousia, puhaltimia ja ihmisääntä hyödyntävässä musiikissa. Kauniit kuvat metsäplaneetan luonnosta voidaan nähdä viittauksia genren muihin elokuviin, kuten Annihilationiin (2018) sekä kiihtyvän ilmastonmuutoksen vaikutuksiinkin.

Tuttujen ihmisten muuttumista vaarallisiksi käsiteltiin niin Emma Tammen psykologista kauhua edustavassa The Windissa (2018) kuin Gaspar Noén provokatiivisessa ihmiskäyttäytymisen pimeimmät puolet esiin tuovassa Climaxissa (2018). Elokuvat osoittivat, miten sekä täysi yksinäisyys että joukkopaine yhdistettynä huumausaineiden vaikutukseen voivat tehdä ihmisistä pahimpia mahdollisia petoja toisilleen.

Noé onnistui elokuvassaan valojen, värien ja tapahtumia tarkastelevien taidokkaiden kameran liikkeiden avulla olemaan uskollinen omalle tyylilleen. Samalla Climax toi esiin elokuvan voiman peilata yhteiskunnan arvomaailmaa. Koreografioiduista liikkeistään kohti kontrolloimatonta kaaosta ajautuvan tanssiryhmän jäsenten kautta tuotiin esiin nyky-yhteiskunnassa nuoruuteen ja vanhemmuuteen sekä seksiin ja kuolemaan liittyviä keskusteluja. Climax nousi Night Visionsin yleisöön voimakkaimmin vaikuttaneiden elokuvien joukkoon. Sen toivoisi pääsevään Suomessakin laajempaan levitykseen toisen, mutta samalla täysin erilaisen, taide-, tanssi- ja kauhuelokuvan Suspirian (2018) tavoin.

Levitykseen tulevista elokuvista absurdia komediaa ja ihmissuhdedraamaa yhdisteltiin Jim Hoskingin uudessa elokuvassa Ihmeellinen Beverly Luff Linn (2018). Kaurismäkeläinen suoraviivainen näyttelytyyli ja Coenin veljesten elokuvien omalaatuiset hahmot yhdistyivät oudon vaihtoehtomaailman luovassa elokuvassa. Tarinassa seurattiin Colinin (Jemaine Clement) kanssa onnettomasta avioliitostaan pakenevaa Lulua (Aubrey Plaza), jonka tavoitteena on päästä katsomaan entisen rakastettunsa murahdellen kommunikoivan runoilijamuusikko Beverly Luff Linnin (Craig Robinson) eksklusiivista show’ta paikallisessa hotelissa.

Näistä lähtökohdista kehittyi laskutavasta riippuen kolmen, neljän tai jopa viiden henkilön välinen kamppailu toistensa suosion saavuttamiseksi ja kilpailijoiden peittoamiseksi. Ihmeellinen Beverly Luff Linn toimi parhaiten komediana omaperäisten hahmojen välisissä täysin ennakoimattomissa ja hauskoissa kohtaamisissa, mutta tunnetasolla elokuva ei saanut aikaan samanlaista kiintymystä. Hosking sai siis katsojat nauramaan, mutta ei itkemään.



Comments are closed.