Night Visions 2017: Ulkopuolella


Night Visions näki päivänvalon ensimmäistä kertaa keväällä 1997. Sen alkujuuret juontavat kauhu-, kultti- ja underground-elokuviin keskittyneen Gorehound-lehden lähteille. Pienen piirin intohimosta genre-elokuviin ja siitä syntyneen elokuvafestivaalin maailmaan ulkopuolisuuden teema istahtaa kuin nenä päähän.

Night Visionsin aloituselokuvana nähtiin Guillermo del Toron (Pan’s Labyrinth, Crimson Peak ) uusin elokuva The Shape of Water (2017). Erikoisuutena on mainittava, että varsinaisen ensi-iltansa vasta joulukuussa saavan elokuvan näytöstä oli salissa vahtimassa tuotantoyhtiön vaatimuksesta turvamiehiä. The Shape of Water on aikuisten satu, unenomainen yhdistelmä tummien sävyjen Amélieta ja Kaunotarta ja hirviötä. Se lienee myös del Toron optimistisin ja lämminhenkisin elokuva. Ulkopuoliseksi itsensä kokeva mykkä Elisa (Sally Hawkins) löytää hitaasti mutta varmasti sielunkumppanin Occamin avaruustutkimuskeskukseen tuodusta merihirviöstä, joka kulkee nimellä Omaisuus (Asset). Yksinäisiä ovat myös Elisan naapuri Giles (Richard Jenkins) ja siivoojakollega Zelda (Octavia Spencer). Merihirviön kohtalo sitoo kolmikon yhteen, mutta syvimmän sielujen siteen solmivat Elisa ja hirviö.

James Francon ohjaama ja tähdittämä The Disaster Artist (2017) kertoo kulttielokuva The Roomin (2003) tekemisestä. The Roomia pidetään yhtenä huonoimmista koskaan tehdyistä elokuvista. Vaikka The Disaster Artist keskittyy nimellisesti kertomaan The Roomin tekemisen taustoja, ennenkaikkea se kertoo Hollywood-tähteydestä haaveilevan elokuvan ohjanneen, käsikirjoittaneen ja tuottaneen Tommy Wiseaun tarinan.

Yhtälailla merkittävässä asemassa on Wiseaun ja elokuvassa näytelleen Wiseaun ystävän Greg Sesteron ystävyyssuhde, joka kantaa vastoinkäymisistä huolimatta. Wiseau on henkilönä enemmän kuin omalaatuinen. Franco onnistuu roolissaan taltioimaan kuuluisuutta ja tunnustusta halajavan Wiseaun haavoittuvaisuuden varmalla mutta herkällä tulkinnalla. Kuiskuttelut edessä odottavasta Oscar-pystistä ovat ansaittuja.

Toimintatrilleri Wind Riverissa tyttärensä muutamia vuosia sitten menettänyt riistanvartija Cory Lambert (Jeremy Renner) löytää Wyomingin erämaasta alueen intiaanireservaatissa asuvan teinitytön ruumiin. Tapausta lähetetään tutkimaan kokematon FBI-agentti Jane Banner (Elisabeth Olsen). Wind River piirtää kuvaa lohduttomasti yhteiskunnan reunamille ajettujen alkuperäiskansojen tilasta karussa erämaassa.

Ulkopuolelta sisään yrittävät niin reservaatin alueella asuvat Arapo-intiaanit kuin vieraaseen ympäristöön saapunut FBI-agentti. Kahden kulttuurin välillä taiteilee myös Cory Lambert, kumpaankaan varsinaisesti kuulumatta, kummankin osaltaan hylkäämä. Traagisin lienee kuitenkin kosketuksen omiin juuriinsa menettäneiden Arapo-intiaanien kohtalo. Loppukohtauksessa kuolleen teinitytön isä Martin istuu takapihalla, kasvot maalattuna. Martin kutsuu sitä kuolinnaamiokseen. Cory kysyy, onko kyseessä Arapo-intiaaninen perinne. Tähän Martin vastaa: “En tiedä. Ei minua ole kukaan opettamassa vanhoille tavoille.” On varsin kuvaavaa, että alkuperäiskansaa koskettava tragedia kerrotaan kahden valtaväestön edustajan silmin: kodistaan maailman ääriin ajettu kansa ei saa ääntänsä kuuluviin edes valkokankaalla.

Niin The Shape of Waterin Elisa kuin The Disaster Artistin Tommy Wiseau löytävät omat sielunkumppaninsa, jonkun jonka kanssa he jakavat yksinäisyytensä ja ulkopuolisuutensa. Wind River ei samanlaista onnellista loppua suo. Sillä on tarjota vain kilometreittäin kylmää lunta ja armotonta luontoa.



Comments are closed.