Night Visions 2017: Perhe on paras


Night Visionsin tämän syksyn elokuvatarjonnassa yhtenä vahvana teemana nousi esiin sisarussuhteet tai perhe ja niiden merkitys, puhuttiin sitten biologisesta tai Armistead Maupinin termiä käyttääkseni, loogisesta perheestä. Loogisella perheellä Maupin viittaa sosiaaliseen “perheeseen”, jonka rakennamme itse, meille sopivaksi. Kauhuelokuviin perehtyneen akatemiatutkija, dosentti Outi Hakolan mukaan erityisesti nykykauhun trendeissä ovat viime aikoina nousseet perheeseen ja lähisuhteisiin liittyvät kysymykset. Vaikka tämän syksyn Night Visionsin ohjelmassa nähtyjen Wirkolan What Happened to Mondayn, Bensonin ja Moorheadin The Endlessin tai Halliganin Habitin genre ei ole ainakaan puhtaasti kauhua, on näiden elokuvien ytimessä juurikin perheeseen ja/tai sisarussuhteisiin liittyvä tematiikka.

Suomensaamelaiset juuret omaavan norjalaisen ohjaajan Tommy Wirkolan What Happened to Monday kertoo seitsemän identtisen siskon (Noomi Rapace) tarinan lähitulevaisuudessa, jossa ilmastonmuutos ja muut ympäristökatastrofit ovat tehneet selväksi sen, että ihmiskunta astelee kohti omaa tuhoaan. Ihmiskunnalle on pyritty ostamaan lisää aikaa asettamalla voimaan tiukasti valvottu yhden lapsen politiikka, jota Child Allocation Bureau (CAB) vahtii rautaisella otteella. Kolmekymmentä vuotta seitsemikko, jotka ovat saaneet nimensä viikonpäivien mukaan, on onnistunut pakoilemaan virastoa, joka jahtaa työkseen luvattomia lapsia. Niin sanotut ylimääräiset lapset syväjäädytetään odottamaan parempia aikoja.

Jokainen sisar pääsee ulos vain yhtenä päivänä viikossa. Yhdessä he muodostavat tehopakkauksen nimeltä Karen Settman – nimi, jota he kantavat synnytyksessä kuolleen äitinsä muistoksi. Eräänä päivänä Maanantai ei kuitenkaan palaa kotiin työpäivän jälkeen. Jäljelle jääneet sisarusten on selvitettävä, mitä Maanantaille on tapahtunut, sillä heidän olemassaolonsa riippuu yhteisesti jaetun identiteetin särkymättömyydestä. Wirkolan elokuva tarkastelee kiinnostavalla tavalla perheyhteisöön syntyviä säröjä, vaikka sisarussuhteet kriisiin ajavat syyt ovat lopulta kovinkin sovinnaiset – kriittisempi voisi kuvailla niitä jopa mielikuvituksettomiksi. Sitä ennen kuitenkin elokuva käsittelee kiinnostavalla tavalla kysymyksiä oikeudesta omaan identiteettiin ja toisaalta vastuunkantamisesta sekä perheyksikön hyvinvoinnin edelle asettamisesta.

Yhdysvaltalainen indie-elokuva The Endless puolestaan kertoo kahden ufokultin piiristä karanneen veljeksen Aaronin (Aaron Moorhead) ja Justinin (Justin Benson) paluusta kultin leirille kymmenen vuoden jälkeen. Veljekset eivät oikein tahdo saada kiinni elämästä kultin ulkopuolella ja kun he saavat postissa videon kultin vanhoilta ystäviltä, erityisesti pikkuveli Aaronin sydän alkaa vetää takaisin leirin yhteisöllisyyteen. Varsin pian alkaa olla selvää, että leirin ympäristössä ei kaikki ole ihan kohdallaan. Vaikka elokuvan voi laskea psykologisen kauhun genreen, se tekee sen elegantin vähäeleisesti. Lopulta elokuvan keskiössä ei kuitenkaan ole kauhu tai syvällä metsän uumenissa odottava outo paha, vaan se palautuu ennen kaikkea iso- ja pikkuveljen väliseen ihmissuhteeseen ja perityn marssijärjestyksen uudelleenneuvotteluun.

Perheen tematiikkaan iskee myös brittiohjaaja Simeon Halliganin elokuva Habit. Manchesteriläinen Michael (Elliot James Langridge) ajelehtii elämässään eteenpäin ja yrittää pysyä jotenkin arjessa kiinni. Työvoimatoimiston ulkopuolella Michael törmää särmikkääseen Leehen (Jessica Barden). Yhtäkkia Michael huomaa tulleensa vedetyksi mukaan maailmaan, jossa kaikki ei ole aivan sitä, miltä se näyttää. Kaiken ytimessä on kaipuu yhteisöön, perheeseen. Perhe voi tarkoittaa niin biologista perhettä kuin sen hajotessa tai kriisiytyessä myös itse muodostettua loogista perhettä, johon Michael tässä elokuvassa imetään lähes väkisin mukaan.

Genre-elokuvan ehdoton etu on käsitellä suuria yhteiskunnallisia tai poliittisia kysymyksiä tuputtamatta. Perheen hajoamiseen tai sen muodon uudelleen neuvotteluun liittyviä kysymyksiä voi pohtia jokaisen yllä mainitun elokuvan yhteydessä. Genre-elokuvan ihanuus on kuitenkin myös siinä, että analyyttisen hatun voi halutessaan heivata hornan kuuseen ja nauttia vain Wirkkolan hienosta sci-fi maailmasta, Endlessin hienovaraisesta jännityksestä tai Habitin visuaalisesti runsaasta ja äänimaailmaltaan upeasta alamaailman kuvauksesta.

What Happened to Monday

The Endless 

Habit



Comments are closed.