En tainnut olla ainoa, jolta meni taannoin aamupuuro väärään kurkkuun, kun kotiäiti Nina Mikkonen – jonka olemassaolosta olin ollut autuaan ja onnellisen tietämätön siihen asti – meuhkasi Ylen aamu-tv:ssä lasten kotihoidon puolesta.
Elämme toki mielipidevapaassa yhteiskunnassa ja maailmaan mahtuu tunnetusti paljon mölinää. Eikä Mikkosen missiossa perimmältään mitään vikaa ollut. Yhteiskunnan soisikin arvostavan enemmän lastaan kotona hoitavia vanhempia, oli sitten kyse äidistä tai isästä. Mutta tapa, jolla Mikkonen asiansa esitti, oli suoraan sanottuna moukkamainen ja sysäsi varsinaisen asian heti alkuunsa sivuraiteelle.
Suomessa ei ole taidettu Mikkosen mekkaloinnin jälkeen puhua lastenhoidosta sen enempää kuin aiemminkaan, ainakaan asiaa. Mutta Mikkosesta juttua on riittänyt. Nyt Mikkosten perheestä puuhataan Ilta-Sanomien viihdeuutisten mukaan tv-sarjaa.
”Ohjelmassa seurataan Mikkosten perheen arkipäivää sekä kuullaan heidän mielipiteitään ja kannanottojaan ajan ilmiöihin. Mikkoset muun muassa lukevat sanomalehtiä tuoreeltaan ja ottavat kantaa päivänpolttaviin aiheisiin.”
Ohjelman jatkosta päättävät katsojat. Kovin kummoinen Nostradamus ei tarvitse olla povatakseen kovassa julkisuusnosteessa paistattelevien Mikkosten edesottamuksille jatkoa tv-ruudussa.
Mikkosia enemmän kyseissä uutisessa hämmästyttikin Nelosen ohjelmapäällikön Mikko Silvennoisen lausuma. Tai ei se sinällään hämmästyttänyt, sillä mitäpä muutakaan kaupallisen kanavan tirehtööri lavertelisi:
”Suomi olisi paljon tylsempi paikka ilman Mikkosia, sillä he synnyttävät hyödyllistä keskustelua tärkeistä asioista. Itseäni kiinnostaisi kuulla, mitä mieltä Nina Mikkonen on esimerkiksi uusavuttomuudesta, liikalihavuudesta tai päihdeäitien lasten pakkohuostaanotoista. Katsojan ei tarvitse olla Mikkosten kanssa samaa mieltä, sillä kiinnostavin keskustelu käydään ohjelman esittämisen jälkeen kotisohvilla ja keskustelupalstoilla.”
Onko yhteiskunnassamme todellakin tultu tähän, että tärkeistä asioista keskusteleminen sälytetään milloin mistäkin asiayhteydestä julkisuuteen ponnahtaneille ihmisille? Maamme laatumedioissa entiset mallit, bb-osallistujat ja kampaajat esittelevät kilvan näkemyksiään eri asioista ja heidän aivopierujensa pitäisi herättää hyödyllistä keskustelua tärkeistä asioista.
Kiinnostavatko esimerkiksi Nina Mikkosen ajatukset oikeasti ihmisiä vai kiinnostaako sittenkin itse Nina Mikkonen? Epäilen jälkimmäistä.
Maailmansivu on täynnä asiantuntijoita, jotka puhuvat meille tärkeistä asioista, eivätkä nämä asiat silti herätä kummoistakaan kiinnostusta. Eikä asiasta tule sen kiinnostavampaa Nina Mikkosenkaan suusta sanottuna. Mutta Nina Mikkonen kiinnostaa, sillä televisio ja julkisuus perustuvat tirkistelyyn ja eksploitaatioon. Mikkosten edesottamuksia ihmetellään kuin sirkuksen elefanttimiestä. Eikä kukaan yleisöstä ole kiinnostunut elefanttimiehen ajatuksista.
Olisipa joskus jonkun kanavan ohjelmapäällikkö niin rehellinen, että töräyttäisi totuuden korulauseiden sijaan. Reality-pohjaista televisiota tehdään, koska se on tuotannollisesti halpaa ja julkisuudessa pyöritetyt nimet kiihottavat ihmisten tirkistelyviettiä – ja tällä tehdään rahaa. Yhteiskunnallisesti merkittävien keskustelujen herättämisestä sopisi ainakin kaupallisilla kanavilla olla visusti hiljaa kunnes kyseisillä kanavilla on tahtoa ja resursseja tuoda ohjelmistoonsa kunnolla tuotettuja ja journalistisesti korkeatasoisia asia- ja ajankohtaisohjelmia sekä dokumentteja.
Mikkosen kaltaisille möykkääjille mediatilan antaminen on kaukana yhteiskunnallisesti merkittävien keskustelujen herättämisestä, asiallisesta journalismista puhumattakaan.