‘Festivaalit’-kategorian arkisto

Sodankylä: Viimeinen aamu

22.6.2010 | Rauli Karjalainen

Sunnuntai 20.6.2010

Pakkaan tavarat, jätän Nuorisotalolle hyvästit ja suuntaan aamukeskusteluun. Bahman Ghobadi on perunut tulonsa ja hänen tilallaan tuolissa istuu brittiläinen pitkän linjan kriitikko David Robinson. Suomessa Robinson tunnetaan erityisesti teoksestaan Chaplin, elämä ja elokuvat (1985). Robinson kertoo kuinka elokuva ja kriitikon työ olivat ennen toisessa arvossa kuin nykyään. Hänellä oli etuoikeus työskennellä aikana, jolloin elokuvaan suhtauduttiin päivälehdissä vakavasti. Autiolle saarelle Robinson haluaisi ottaa mukaan kaksi elokuvaa, jotka ovat John Fordin Hyökkäys erämaassa (1939) ja Yasujiron Ozun Ensimmäinen matka (1953).

Haastattelun jälkeen katson omalta osaltani festivaalien viimeisen elokuvan Mother (2009), jonka on ohjannut eteläkorealainen Joon-ho Bong. Bongin vuonna 2003 valmistunut loistava sarjamurhaajaelokuva Memories of Murder hurmasi aikoinaan hienolla kuvauksellaan ja nokkelalla humoristisuudellaan. Seuraavana ilmestynyt katastrofielokuva The Host (2006) oli tylsistyttävä kohellus. Mother asettuu näistä kahdesta valitettavasti lähemmäksi jälkimmäistä. Poikansa syyttömyyttä selvittävän äidin tarinassa kovan vaikutuksen tekeveät ainoastaan elokuvan ensimmäiset ja viimeiset kolme minuuttia.

Otan laukkuni ja lähden linja-autolla Rovaniemelle, jossa minulle selviää, että Jyväskylään vievään yöjunaan ei ole enää paikkalippuja jäljellä. Vietän yön unen ja valveen rajamailla kaikkea viiden päivän aikana kokemaani kelaillen. Pohjoiseen kaupunkiin hienosti istuva festivaali otti ensikertalaisen lämpimästi vastaan. Tunnelma oli kauttaaltaan välitön ja inspiroiva.

Sodankylä: Pedro ja Juho

21.6.2010 | Rauli Karjalainen

Lauantai 19.6.2010

Saavun kolapullo kourassa keskustelutilaisuuteen ja löydän itselleni paikan kolmannesta rivistä. Vieressäni istuva vanhempi naishenkilö kysyy minulta tiedänkö minkä ikäisestä ohjaajasta on kyse. Yhtä riviä edempää kuuluu vastaus 51. Harmaahiuksisen Pedro Costan ilmestyessä paikalle nainen kommentoi tämän olevan komea.

Costa kertoo hieman uneliaan oloisena elokuvantekemisen menetelmistään. Hänen estetiikkansa on edennyt elokuva elokuvalta yhä minimalistisempaan suuntaan. Kuvausympäristönä on toiminut nyt jo purettu Portugalin Fontainhasin slummialue, jonka asukkaat ovat hänen elokuviensa näyttelijöitä. Elokuvansa digitaalisella kameralla itse kuvaava Costa kertoo vierastavan isoja kuvausryhmiä, joiden touhuja hän pitää koomisena keikarointina. Keskustelun päätyttyä vieressäni istunut nainen kommentoi Costan olleen hänen mielestään liian pessimistinen.

(lisää…)

Sodankylä: Rikosten pyörteissä

20.6.2010 | Rauli Karjalainen

Perjantai 18.6.2010

Tyynyn alle taiteltu takki parantaa huomattavasti viiden nukutun tunnin laatua. Aamukeskustelussa Terence Davies valloittaa omalaatuisella olemuksellaan. En ole nähnyt kenenkään puhuvan yhtä suurella antaumuksella äänestä. Davies kertoo muun muassa pitäneensä nuorena radion merisäätä erittäin eroottisena kokemuksena. Yksin elävä 65-vuotias homoseksuaali tuntee vierautta nykyistä elokuvamaailmaa kohtaan. Hän ei harrasta seksiä, ei käytä huumeita, eikä pidä rockista. Autiolle saarelle hän ottaisi mukaan brittiläisen Robert Hamerin klassikkokomedian Kruunupäitä ja hyviä sydämiä (1949).

(lisää…)

Sodankylä: Dokumentteja ja klassikoita

18.6.2010 | Rauli Karjalainen

Torstai 17.6.2010

Kivikovalla painipatjalla nukutun katkonaisen yön jälkeen suunnistan festivaalien ensimmäiseen aamukeskusteluun, jossa Peter von Baghin kuulusteltavana istuu Vesa-Matti Loiri. Sairauksien painama Loiri käy läpi uransa ja elämänsä vaiheita verkkaisella tahdilla. Suositun Uuno Turhapuro -hahmonsa hän nimeää osuvasti deekikselle joutuneeksi klovniksi. Bagh ylistää Loirin taitoa tehdä niin koomisia kuin traagisiakin rooleja. Autiolle saarelle Loiri ottaisi mukaan hetken pohdinnan jälkeen Akira Kurosawan mestariteoksen Rashomon – paholaisen temppeli (1950).

(lisää…)

Sodankylä: Alku

17.6.2010 | Rauli Karjalainen

Keskiviikko 16.6.2010

Saavun Sodankylään puoli kahdelta ja selvitän keskeisten paikkojen sijainnin: neljä esityspaikkaa, pressitoimisto, painipatjamajoituksen tarjoava nuorisotalo ja ruokakauppa. Ravitsen itseni kreikkalaisella salaatilla, kasvispihvillä ja rukiisilla karjalanpiirakoilla, ja käyn näiden eväiden turvin ensimmäisen päivän ohjelmiston kimppuun.

(lisää…)

Tampereen elokuvajuhlat – viisi vauhdikasta päivää nuorekkaan keski-ikäisen vauhdissa pysytellen

16.3.2010 | Ida Kankaanpaa

Tampereen kansainväliset elokuvajuhlat eli tavanomaisemmin filkkarit ovat saavuttaneet kypsän 40 vuoden iän. Kantavaksi teemaksi on juhlavuonna valittu Ibero-Amerikan elokuva, mutta sijansa löytävät myös perinteiset kilpailusarjat, ranskalainen animaatio ja musiikki monissa muodoissaan. Yli 31 000 kokonaiskävijämäärän joukosta raportoi myös kentälle viideksi päivää uskaltautunut toimituskuntamme edustaja.

(lisää…)

Glasgow Film Festival II – Kummallisista perheistä venäläisiin musikaaleihin

11.3.2010 | Heta Mulari

Glasgow Film Festivalin toinen viikko oli melkoisen ristiriitainen ja ajatuksia herättävä. Viikkoon mahtui nähtävää pienen budjetin musiikkielokuvista valtavirran jenkkikomedioihin – jälkimmäisestä esimerkkinä roller derby -tytöistä kertova Whip It! (2009). Voin muuten häpeilemättä suositella tätä Ellen Pagen, Juliette Lewisin ja Drew Barrymoren tähdittämää (ja Barrymoren ohjaamaa) elokuvaa, vaikka Page valitettavasti nähdään jälleen hänelle niin tyypillisessä roolissa: vihreätukkaisena, rajoja rikkovana ”erilaisena” nuorena.

Kantaaottavuudelta ja skotti-identiteetin pohdinnalta ei vältytty toisellakaan viikolla. Erityisen valaiseva oli Trainspottingista (1996) tutun näyttelijä-ohjaaja-käsikirjoittajan Peter Mullanin haastattelutilaisuus, jossa hän kommentoi kärkevään sävyyn brittien kulttuuripolitiikkaa, alueiden välisiä eroja ja elokuvateollisuuden sisäisiä luokka-asetelmia. Kuten Mullan tiivisti, Trainspotting oli brittien elokuvatuotannossa ja populaarikulttuurissa laajemminkin vedenjakaja. Huippusuosion saaneen elokuvan jälkeen skottimurteesta ja ylipäänsä skottilaisuudesta tuli kansainvälisesti muodikasta ja tavoiteltavaa. Tästä huolimatta skottinäyttelijät päätyvät edelleen usein stereotyyppisiin rooleihin.

(lisää…)

Glasgow Film Festival – Kantaaottavuutta ja aikuisten satuja

25.2.2010 | Heta Mulari

Ensimmäinen Glasgow Film Festival -viikko vierähti varsin yhteiskunnallisissa ja kantaaottavissa tunnelmissa. Vietin alkuviikon teinielokuvien maailmassa, tutustuin tämän jälkeen paikallisten tekijöiden uusimpiin lyhytelokuviin, ihastelin Paprika Steenin vaikuttavaa roolisuoritusta palkitussa tanskalaistuotannossa Applause (Martin P. Zandvliet, 2009) ja kuulin Jean-Pierre Jeunet’n näppäriä kommentteja elokuvien tekemisen ihmemaasta. Viikon ainoa takaisku oli brasilialaisen Adrift-elokuvan (Heitor Dahlia, 2009) jääminen pois ohjelmistosta. Sen tilalla esitettiin amerikkalainen indie-tuotanto Big Fan (Robert D. Siegel, 2009), joka kertoi amerikkalaisen urheilufanin koettelemuksista. Not exactly my cup of tea.

(lisää…)

Pikainen visiitti Tukholman elokuvajuhlilla

15.12.2009 | Henri Rehnstrom

Alkuperäinen tarkoitus oli viettää pitkä viikonloppu Tukholman elokuvajuhlilla. Epäonnistuneiden matkajärjestelyiden vuoksi paikalla tuli vietettyä vain yhden illan muutama katoava tunti ja puolikas seuraavaa päivää. Mutta tynkäviikonloppunakin festivaalin elokuvatarjonnasta ehti saada monipuoleisen kuvan.

(lisää…)

Tukholman elokuvajuhlat ja Trash Humpers

29.11.2009 | Henri Rehnstrom

Harmony Korinen uusimman elokuvan Trash Humpersin näkeminen eilisyöänä elokuvateatteri Grandissa oli hämmentävä kokemus. Salissa istui kourallinen ihmisiä, joista puolet poistuivat kesken esityksen, mikä on hyvin ymmärrettävää. Trash Humpersia on nimittäin todella vaikea luokitella. Elokuvasta oli mahdoton olla pitämättä, mutta toisaalta siitä oli myös mahdoton pitää. VHS-kameralla kuvattu tarina kasvonsa polttaneista ihmisistä, joiden intohimona oli yhtyminen roskalaatikoiden kanssa oli jotain, mihin ei kovin usein valkokankaalla törmää.

Harmony Korinesta olin kuullut paljon, mutta elokuva oli ensimmäinen kosketus miehen tuotantoon. Eivätkä ennakkoaavistukseni kovin harhaan osuneetkaan. Jotain tämän tapaista kuvittelinkin sen olevan. Häiritsevää elokuvakerrontaa, johon on hyvin vaikea päästä sisälle. Herää kysymys, miksi tällaisia elokuvia tehdään ja miksi niitä katsotaan. Mutta toisaalta, ei Trash Humpersia voi olla katsomattakaan. Heti kun valot salissa eilen sammuivat ja kankaalle lävähti ensimmäinen kuva, tiesin, että elokuva on katsottava loppuun.