Sunnuntai 20.6.2010
Pakkaan tavarat, jätän Nuorisotalolle hyvästit ja suuntaan aamukeskusteluun. Bahman Ghobadi on perunut tulonsa ja hänen tilallaan tuolissa istuu brittiläinen pitkän linjan kriitikko David Robinson. Suomessa Robinson tunnetaan erityisesti teoksestaan Chaplin, elämä ja elokuvat (1985). Robinson kertoo kuinka elokuva ja kriitikon työ olivat ennen toisessa arvossa kuin nykyään. Hänellä oli etuoikeus työskennellä aikana, jolloin elokuvaan suhtauduttiin päivälehdissä vakavasti. Autiolle saarelle Robinson haluaisi ottaa mukaan kaksi elokuvaa, jotka ovat John Fordin Hyökkäys erämaassa (1939) ja Yasujiron Ozun Ensimmäinen matka (1953).
Haastattelun jälkeen katson omalta osaltani festivaalien viimeisen elokuvan Mother (2009), jonka on ohjannut eteläkorealainen Joon-ho Bong. Bongin vuonna 2003 valmistunut loistava sarjamurhaajaelokuva Memories of Murder hurmasi aikoinaan hienolla kuvauksellaan ja nokkelalla humoristisuudellaan. Seuraavana ilmestynyt katastrofielokuva The Host (2006) oli tylsistyttävä kohellus. Mother asettuu näistä kahdesta valitettavasti lähemmäksi jälkimmäistä. Poikansa syyttömyyttä selvittävän äidin tarinassa kovan vaikutuksen tekeveät ainoastaan elokuvan ensimmäiset ja viimeiset kolme minuuttia.
Otan laukkuni ja lähden linja-autolla Rovaniemelle, jossa minulle selviää, että Jyväskylään vievään yöjunaan ei ole enää paikkalippuja jäljellä. Vietän yön unen ja valveen rajamailla kaikkea viiden päivän aikana kokemaani kelaillen. Pohjoiseen kaupunkiin hienosti istuva festivaali otti ensikertalaisen lämpimästi vastaan. Tunnelma oli kauttaaltaan välitön ja inspiroiva.
Tampereen kansainväliset elokuvajuhlat eli tavanomaisemmin filkkarit ovat saavuttaneet kypsän 40 vuoden iän. Kantavaksi teemaksi on juhlavuonna valittu Ibero-Amerikan elokuva, mutta sijansa löytävät myös perinteiset kilpailusarjat, ranskalainen animaatio ja musiikki monissa muodoissaan. Yli 31 000 kokonaiskävijämäärän joukosta raportoi myös kentälle viideksi päivää uskaltautunut toimituskuntamme edustaja.
Glasgow Film Festivalin toinen viikko oli melkoisen ristiriitainen ja ajatuksia herättävä. Viikkoon mahtui nähtävää pienen budjetin musiikkielokuvista valtavirran jenkkikomedioihin – jälkimmäisestä esimerkkinä roller derby -tytöistä kertova Whip It! (2009). Voin muuten häpeilemättä suositella tätä Ellen Pagen, Juliette Lewisin ja Drew Barrymoren tähdittämää (ja Barrymoren ohjaamaa) elokuvaa, vaikka Page valitettavasti nähdään jälleen hänelle niin tyypillisessä roolissa: vihreätukkaisena, rajoja rikkovana ”erilaisena” nuorena.