Helsinki Script 2017: Pelkoa ja tehokkuusajattelua


Syyskuun ensimmäisenä päivänä Kasarmikadun Savoy-teatterissa tykiteltiin kansainvälistä televisiosarja-asiaa hengästyttävällä tahdilla, jota ei haitannut edes tilaisuutta poukkoilevasti juontanut tapahtuman puuhanainen Liselott Forsman. Sekunttikellolla mitatussa ohjelmassa esiteltiin kiitettävä määrä kansainvälisiä sarjamenestyksiä Unkarista Norjaan. Stadionrock-konsertin hintaisten lippujen vastineeksi saatiin ainakin paljon tavaraa, vaikka aikataulun tiukkuudesta johtuen kysymyksille tai keskusteluille yleisön kanssa ei ollut liiemmin aikaa.

Helppo elämä unkariksi

Tapahtuman potkaisi käyntiin HBO Hungaryn tuottaja Gabor Krigler, joka avasi ansiokkaasti miten 2000-luvun alun oma katsojamagneettimme Helppo elämä muunnettiin Unkarin menestyksekkäimmäksi sarjaksi Aranyélet, Golden Life. Kriglerin mukaan kommunismin syntien käsittelemättä jättänyt kansakunta napsii nyt unohduksensa hedelmiä: keskiluokan häikäilemättömyyttä avoimesti nälvivä nopeiden leikkauksien ja räjähtävän toiminnan täyttämä sarja on kehittänyt avoimesti poliittisen kielen, joka on saanut yleisöosastojen palstat kiehumaan. Alkuperäisestä Carl-Kristian Rundmanin ja Anu Sinisalon tähdittämästä ”lapsosestamme” ei ole jäljellä kuin premissi ja henkilöiden ääriviivat. Hyvä niin, sillä rohkeasti ainestoa muokkaamalla Krigler on ryhmineen löytänyt tavan päästä kansakuntansa ihon alle. Näyttäisi siis siltä, että sarjaformaatteja muuntaessa alkuperäiskonseptista on syytä jättää vain premissi, kaiken muun voi heittää pellolle. Todistusaineistona yleisö sai nähtäväkseen kolme lähes identtistä, mutta silti omaleimaista alkukohtausta nordic noirin peruskiven Sillan tähän saakka tehdyistä re-makeista. Menestysformaatille on luvassa jatkoa. Seuraavaksi vuorossa on Venäjän ja Viron rajalle sijoittuva versiointi.

Netti haltuun – Sekaisin SKAMista

Seminaaria puhututti myös uudet teknologiset innovaatiot virtuaalitodellisuuden tarinankerronta-applikaatioista web-pohjaisten sarjojen vallankumoukseen. Samalla sivuttiin myös sosiaalisen median käyttöä sarjojen markkinointityökaluna tai sarjojen ympärille luotavien itsenäisten lisä- tai sivumaailmojen hyötyjä. Sekä norjalainen menestysteinidraama SKAM että Teemu Nikin ja Jani Pösön nuorten psyykkisiä ongelmia käsittelevä Sekaisin ovat olleet edelläkävijöitä juuri näissä. Reaaliajassa tipottain julkaistu SKAM onnistui keräämään omistautuneen fanijoukon, joka saattoi miettiä yhdessä miten tulla kaapista ulos tai miten ilmoittaa hyväksikäyttökokemuksista vanhemilleen, kun taas Sekaisin on onnistunut luomaan online-kampanjallaan nuorille henkisen alustan psyykkisistä ongelmista keskustelemiseen. Tämä on poikinut myös parivuotisen rahoituksen auttavan puhelimen järjestämiseksi. On selvää, että 1990-luvun lopun jälkeen syntyneen diginatiivi-sukupolven saaminen takaisin YouTubesta kansallisten televisioyhtiöiden tarjonnan pariin vaatii esityskonseptien ja sisältöjen radikaalia uudelleenajattelua.

Tulevaisuuden Zeitgeist? – Post-nordic noir, alipalkatut kirjoittajat ja keskiluokan krooninen pelko

Seminaarin isoja kysymyksiä oli tietenkin tulevaisuuden ennustaminen ja trendien haistelu. Suomalaisten tuottajien ja käsikirjoittajien yhteisen kehittämispäivän tuloksia esitelleen Sami Keski-Vähälän mukaan suomalaisen draaman ympärillä vuosikausia paasattu kirjottajien alipalkkaus on edelleen ajankohtainen murhe. Näyttäisi siltä, että suomalainen rahoitusjärjestelmä pyrkii maksamaan vain kirjoittamisesta eikä rahaa löydy kunnolliseen taustatyöhön tai siihen kaikkein tärkeimpään, ajatteluun. Vähälän raportin mukaan tällä hetkellä Suomessa toimii noin 20 käsikirjoittajaa, jotka voivat elättää itsensä täysin ainoastaan käsikirjoittamisella. Siitä on vaikea nyhjäistä suomalaisen draaman nousukiitoa.

Seminaarin ehdottomasti kiinnostavimman annin tarjosi pohjoismaiden suurimpien kansallisten mediayhtiöiden, norjan NRK:n, Tanskan ylpeyden TV2:n ja ruotsalaisen SVT:n dramahankinnoista vastaavien tuottajien Katrine Vogelsangin, Anna Cronemanin, Tone Rønningin ja Silta-sarjojen tuottajana kunnostautuneen Filmlance International -yhtiön tuottajan Lars Blomgrenin pohdinnat sarjateollisuuden tulevaisuuden näkymistä. Pitkien tuotantoprosessien takia tekijät joutuvat arvailemaan tulevaisuuden trendejä jo hyvissä ajoin, sillä se, mikä toimii nyt, ei välttämättä toimi enää viiden vuoden päästä. Kaikkia tietysti kiinnosti kovasti mitä nordic noir -buumin jälkeen tapahtuu. Puheissa korostettiin kovasti kokeellista asennetta.

Tuntui kuitenkin siltä, että korusanoista huolimatta oltiin jo myöhässä. Päivän mielenkiintoisimmankin sarjauutuuden, norjalaisen jalkapallodraama Home Gamenkin tapahtumapaikkana toimiva pikkukylä näytti enemmän sarjamurhaajien ja psykopaattien kansoittamalta loukolta kuin maailman suosituimman urheilulajin pyhätöltä. Mitä pidemmäksi päivä eteni, sen enemmän oli vaikeuksia erottaa modernien ja pelkistettyjen arvoasuntojen, harmaasävyissä kylpevien täydellisten fiilistelykuvien ja eeppisten viulumattojen täyttämiä sarjojen trailereita toisistaan. Liekö syynä ilmastokriisin luoma apokalypsihuuma, kun iloa oli vaikea löytää oikein mistään. Kun eräs tarkkanäköinen kommentaattori yleisöstä kysyi arvovaltaiselta paneelilta miltä he näkivät komedian tulevaisuuden vastauksena oli yllättäen tuottajien pelokkaita katseita ja olkapäiden kohauttelua. Näyttää siltä, että keskiluokan pelkofantasioiden kaivelu on edelleen varmin tie sarjabisnekseen. Tulemmekin näkemään yhä kasvavan määrän verisempiä murhia (naiset uhreina, tottakai!), hyväksikäyttöä, hulluja kultisteja ja heitä jahtaavia itsetuhoisia poliiseja. Todelliset keskiluokan ongelmat tullaan edelleen lakaisemaan näppärästi maton alle.

 



Comments are closed.