Forssan mykkäelokuvafestivaalit 2018: Sotaelokuvaa määritelleitä teoksia


Vanhan puu-Forssan läpi kävellessä kohti Loimijoen rantaa katsoja saapuu kuin ajassa taaksepäin vuonna 1906 valmistuneeseen Elävienkuvien teatteriin. Valmistumisaikansa elokuvateatteriestetiikkaa edustava rakennus on täydellinen ympäristö mykkäelokuvien esittämiseen. Näkemistäni elokuvista molemmat kuvasivat festivaalin teeman mukaisesti ensimmäistä maailmansotaa: toinen maalla rintamalle suuressa paraatissa matkaavien rivisotilaiden näkökulmasta ja toinen ilmasta hävittäjien siiviltä.

King Vidorin Suurta paraatia (Big Parade, 1925) katsellessa tulee ilmi, kuinka valtava tuotanto se on aikanaan ollut kestoltaan sekä suurten ihmisjoukkojen ja ajoneuvojen siirtelyn logistiikaltaan, johon saatiin apua Yhdysvaltojen armeijalta. Broadwayn sota-aiheisten näytelmien menestyksestä huolimatta elokuva oli kalliina tuotantona suuri riski, joka osoittautui erittäin kannattavaksi ja merkittäväksi vaikutukseltaan myöhempiin sotaelokuviin.

Sotaan ei omasta halustaan vaan perheensä ja tyttöystävänsä innoittamana lähtevää päähenkilöä Jim Appersonia esittää roolissaan hyvin monipuolisesti eri tunteita ilmaiseva John Gilbert. Jimin ja hänen työväenluokkataustaisten ystäviensä Bullin (Tom O’Brien) ja Slimin (Karl Dane) matka kuvataan noususuhdanteessa olevasta Yhdysvalloista, idylliselle Ranskan maaseudulle ja lopulta ei-kenenkään-maalle, josta kukaan ei palaa entisenä takaisin.

Vidorin myöhemmässä tuotannossa, kuten Tulisessa tytössä (The Patsy, 1928) huippuunsa viety fyysinen huumori on läsnä myös Suuressa paraatissa Jimin ja tämän sotilasystävien joutilasajan kuvauksessa, kuten kakunsyönti kohtauksessa. Suuri osa elokuvaa rakentuu sotilaiden toimista ennen taisteluun pääsyä, kuten mahtavasti toteutetuista ”You’re in the army now” lauluista, jotka on toteutettu yhdessä välitekstien ja Carl Davisin elokuvaan uudelleen säveltämän musiikin yhteispelillä. Taisteluun päästäessä Suuren paraatin Mise-en-scène vangitsee katsojan luomallaan jännityksellä ja emotionaalisuudella. Jimin hahmon kautta peilataan kaikkia nuoria sotilaita, joille ensimmäisen maailmansodan taistelukenttien raaka todellisuus paljastui yllättäen.

William A. Wellmanin ohjaama Siivet (Wings, 1927) seuraa tarinaltaan samaa kaavaa kuin Suuri paraati, jonka innoittamana elokuva tehtiin. Siinä missä Suuri paraati on rivisotilaita käsitellessään perinteisempi sotaelokuva Siipien ilmataistelut tekevät siitä kiinnostavan seurata tarinan ennalta arvattavuudesta huolimatta. Elokuvan realistiset ilmataistelut toteutettiin ainutlaatuisesti ilman trikkikuvausta, johon pyrki myös muutamaa vuotta myöhemmin ilmailija Howard Hughes elokuvassaan Hornan enkelit (Hell’s Angels, 1930).

Siivissä on kuvauksellista innovatiivisuutta, jota löytyy elokuvan useista kohtauksista kuuluisan Pariisilaisen ravintolan kamera-ajon lisäksi. Itsekin lentäjänä ensimmäisessä maailmansodassa toiminut Wellman vaikutti varmasti paljon Siipien ilmataisteluiden realistisuuteen sekä elokuvan omistamiseen ensimmäisessä maailmansodassa palvelleille lentäjille.

Suuri paraati ja Siivet ovat molemmat ensimmäisen maailmansodan kuvauksessaan nationalismin ja patriotismin sävytteisiä. Tästä huolimatta elokuvat on omistettu ennen kaikkea tuon sodan kokeneille veteraaneille niiden kertoessa eri yhteiskuntaluokista tulevien sotilaiden välisestä dynamiikasta, joka kilpailusta huolimatta johtaa sodan edetessä kestävään ystävyyteen, jonka puolesta ollaan valmiita uhrautumaan. Molempien elokuvien loppu on sodan seurauksien näyttämisestä huolimatta klassiseen Hollywood tyyliin romantisoitu yksilön takaisin kotiin selviämisenä ja rakkauden täyttymisenä.

Katsomani elokuvat esitettiin laadukkaina restauroituina versioina niihin myöhemmin sävelletyn scoren ja ääniefektien kanssa. Arki-iltoina näytökset eivät Elävienkuvien teatteria täyteen vetäneet, mutta Suuren paraatin ja Siipien kaltaisten myöhempien sotaelokuvien kuvastoa määritelleiden mykkäelokuvan klassikoiden ja viikonlopun aikana esitettävien muiden kiinnostavien elokuvien toivoisi todella löytävän yleisönsä. Kun mykkäelokuvien makuun on päässyt, niitä haluaa nähdä lisää.



Comments are closed.