Espoo Ciné: Oscar-kärkkyjiä Unkarista ja Bosniasta


Espoo Cinén ohjelmistossa nähdyt Preparations to Be Together for an Unknown Period of Time (2020) Unkarista ja Quo Vadis, Aida? (2020) Bosniasta olivat molemmat maidensa ehdokkaat parhaan ulkomaisen elokuvan Oscariin. Jasmila Zbanicin ohjaama Aida pääsi lopullisten viiden ehdokkaan joukkoon, mutta hävisi Thomas Vinterbergin Yhdet vielä (2020) -elokuvalle.

Läkähdyttävän pitkällä nimellä siunattu Preparations, joka on ohjaajansa Lili Horvátin toinen pitkä elokuva, kertoo huippulahjakkaasta aivokirurgi Vizysta (Natasa Stork), joka palaa New Jerseystä Budapestiin kollegansa Drexlerin (Viktor Bodó) kanssa sovittua romanttista tapaamista varten. Kun Drexler ei saavukaan paikalle, etsii Vizy miehen itse ja saa kuulla jotain, joka saa hänet pyörtymään: Drexler toteaa, ettei ole koskaan tavannutkaan Vizya.

Mitä siis tapahtui New Jerseyssä? Onko Vizy kuvitellut koko tilanteen, vai valehteleeko Drexler? Vizyn psykiatri (Péter Tóth) ei usko hänen mielensä järkkyvän, vaan taustalla on muita itsepetokseen ja tunteisiin liittyviä patologioita. Aivokirurgi ei kuitenkaan pysty tuntemaan oman mielensä saloja, vaan uppoaa pikku hiljaa obsession ja rakastettunsa vainoamisen spiraaliin.

Lähtökohta on siis mainio psykologiselle trillerille. Ja teknisesti Preparations on tyylikästä, tunnelmaltaan vahvaa elokuvaa. Ohjaaja Horvát pitää katsojan kiinnostuksen yllä tehokkaasti, eikä kuolleita hetkiä ei pääse syntymään. Christian Petzoldin elokuvat tulivat mieleen parikin kertaa.

Onkin valtava harmi, että kaikki on lopulta pelkkää bluffia mysteerin tyhjän ytimen peittämiseksi. Ensimmäisen tunnin asettamia odotuksia ei pystytä lunastamaan, vaan typerryttävän yksinkertainen ja samalla turhauttavan avoin loppu paljastaa, että olimmekin katsoneet vain eurooppalaisen arthouse-elokuvan tuttuja tanssiliikkeitä toistanutta raakiletta.

Huomattavasti suuremman vaikutuksen teki Bosnian sodan suurinta sotarikosta, Srebrenican joukkomurhaa, edeltäviä tapahtumia kuvaava Quo Vadis, Aida? Nimikkohenkilö Aida Selmanagić (ällistyttävän hyvä Jasna Đuričić) on opettaja ja tulkki, joka päätyy keskelle YK:n ja Serbian armeijan välisiä neuvotteluita Srebrenican kaupungin evakuoimisesta. Ensisijaisesti Aida haluaa pelastaa oman perheensä YK:n avustuksella, mutta se osoittautuu äärimmäisen vaikeaksi tuhansien muidenkin ihmisten ollessa hengenvaarassa.

Jasmila Zbanic ohjaa lihaksikkaasti; karmaiseviin tositapahtumiin perustuva tarina vyöryy eteenpäin järkähtämättä ja ilman halpaa sentimentaalisuutta. Visuaalinen kerronta on veitsenterävää, ja välittää yhä synkemmäksi muuttuvan tilanteen kouriintuntuvasti niin juoksevaa Aidaa seuraavilla Steadicam-ajoilla kuin lyhyillä mutta paljon puhuvilla tuokiokuvilla. Zbanicin elokuvassa ei ole pieniäkään pelastuskertomuksen liennytyksiä, vaan kaikki päättyy täydelliseen katastrofiin ja pimeyteen. Bosnian muslimien joukkomurhasta ei ole pitkäkään aika ja tappajat elävät yhä, kuten kylmäävä epilogi muistuttaa.

Quo Vadis, Aida? on toistaiseksi paras tänä vuonna näkemäni elokuva. Sen voimakkuus pakotti hoipertelemaan jonkin aikaa teatterin pihalla pulssin ja ajatusten tasaantumiseksi. Sille soisi festarinäytösten jälkeen kunnollisen teatterilevityksen, tai vähintäänkin televisioesityksen – ottakaa siis koppi, Yle Teema.



Comments are closed.