Espoo Ciné 2017: Komediallinen päättäjäisviikonloppu


Espoon oman elokuvafestivaalin ohjelmistossa on ollut tänä vuonna monipuolisesti valinnan varaa. Viimeisen kahden päivän aikanakin on tarjolla vielä komea kattaus elokuvia, joissa monessa on mukana komediallisia elementtejä viikonlopun iloksi.

Lauantaina on mahdollista tutustua John Jencksin tuoreeseen The Hippopotamus (2017) -elokuvaan, joka puhuttelee erityisesti brittiläisen huumorin ystäviä. Tarina kertoo sosiaalista pahennusta aiheuttavasta runoilijasta Ted Wallacesta, joka palkataan selvittämäään, mistä johtuvat Swafford Hallin ihmeparantumiset. Elokuva perustuu koomikko Stephen Fryn romaaniin. Esimerkiksi Kyllä Jeeves Hoitaa, Musta kyy ja QI -televisio-ohjelmista tunnetulla tyylillään hänen luomansa dialogi vilisee nokkelia sanailuja ja mustaa huumoria. Tosin mehukkaista yksityiskohdista huolimatta tuntuu, että päähenkilöstä olisi pitänyt saada vielä enemmän irti reaktioita ja komediaa.

Unkarilaisen Attila Tillin toimintakomedia Kills on Wheels (2016) vie katsojansa pyörätuolissa koko elämänsä viettäneiden maailmaan. Hoitolaitoksessa asuvien Zoltánin ja Barban elämä mullistuu uuden asukkaaan myötä. Vankilasta vapautunut Rupasov tutustuttaa nuoret rikollispiireihin ja pian he ovat sotkeutuneet mafian toimintaan ja palkkamurhiin. Komedian kautta elokuva tuulettaa virkistävällä tavalla oletuksia siitä, miten pyörätuolissa elävät viettävät aikaansa. Samoin kuvaukseen kannattaa kiinnittää huomiota, sillä dynaamisuudessaan se tuo mielenkiintoisia ulottuvuuksia tarinankerrontaan.

Tarjolla on myös irlantilainen The Young Offenders -kaverielokuva (2016), joka on kotimaassaan lyönyt katsojaennätyksiä. Irlantilaiset Conor ja Jock kuulevat huhun kaatuneesta salakuljetusveneestä, jonka huumelasti olisi huuhtoutumassa Corkin rannikolle. Osittain tosielämään perustuvassa tarinassa kaverukset lähtevät tien päälle löytääkseen huumeet ja voidakseen paeta omaa elämäänsä. Kerronta on luonnollinen, huumorintäyteinen ja tarkkanäköinen kuvaus nuorista, eikä sen saama suosio ole lainkaan yllättävää.

Ranskalainen 50 Is the New 30 (2017) vetoaa katsojaan inhimillisellä huumorillaan. Viisikymppisen Marie-Francinen elämä mullistuu, kun hän jää työttömäksi ja mieskin vaihtaa nuorempaan. Marie-Francine joutuu palaamaan vanhempiensa kotiin, jossa häntä kohdellaan kuin lasta. Tilannekomediaan perustuva kertomus on viihdyttävä kuvaus siitä, millaiseksi me oletamme eri ikäisiä ihmisiä ja ajatuksiamme siitä, miten heidän tulisi tai ei tulisi käyttäytyä.

Sunnuntain päätöselokuvana nähdään Hulluna onnesta (2016). Italialais-ranskalainen elokuva avaa ovet psykiatriseen hoitolaitokseen. Masentunut Donatella ja bipolaarinen Beatrice karkaavat hoitolaitoksestaan kesäiseen Toscanaan. Road-elokuvan tyyliin naiset kohtaavat itsensä ja toisensa pakomatkan aikana. Kumpikaan heistä ei istu yhteiskunnan normeihin, eivätkä he pyri sopeutumaan tilanteisiin vaan pakottavat muun maailman kohtaaman heidät omilla ehdoillaan. Kuvatessaan naisia ja heidän näkökulmaansa maailmaan elokuva kuljettaa katsojaa yhdestä äärimmäisestä tunnetilasta toiseen. Tunnelma voi hetkessä vaihtua hysteerisen irroittelevasta sydäntä riipivään suruun ja pettymykseen. Pääosia näyttelevät Valeria Bruni Tedeschi ja Micaela Ramazotti tekevät erinomaista työtä ja elokuvan kerronta ja tunteiden koskettavuus syntyy juuri heidän tulkinnallaan ja yhteistyöllään. Pysäyttävällä tavalla elokuva kuvaa ja kyseenalaistaa ajatuksiamme mielisairauksista.

Omalla monipuolisella kuvauksellaan Hulluna onnesta on erinomainen valinta päätöselokuvaksi. Se tiivistää monia festivaalilla nähtyjä teemoja – naisten näkökulmia, kasvukertomuksia, erilaisuuden pohdintaa ja tunteellisuutta – ja jättää katsojansa pohtimaan näkemäänsä ja kokemaansa vielä viikoiksi eteenpäin.



Comments are closed.