DocPoint 2018: Totuudesta ja sen tulkinnasta


Vaikka dokumenttielokuvan tavoitteena on ainakin jossain määrin todellisuuden esittäminen sellaisena kuin se on, täydellistä totuutta se ei koskaan voi näyttää. Näitä mietin niin virolaisen Rodeo – Viron villit vuodet kuin intialaisen Ask the Sexpert domenttien jälkimainingeissa.

Ask the Sexpert pureutuu intialaisen lääkärin, tohtori Mahindra Watsan tarinaan. 93-vuotias Watsa toimii Mumbai Mirrorin seksuaalisuutta käsittelevänä kolumnistina. Hän vastailee päivittäin kysymyksiin, jotka käsittelevät seksuaalisuuden kirjoa, anatomiaa, ehkäisyä ja seksuaalista kyvyttömyyttä. Muuna aikana hän pitää vastaanottoa, jonne kysymystensä kanssa neuvottomat saattavat ilmaantua kutsumatta.

Mahindra Watsasta tulee väkisinkin 1980- ja 1990-luvulla nuoruutensa eläneelle mieleen nuortenlehti Suosikin Bees & Honey -palsta. Palstalla lääkäri Erkki-Pekka Helle, Eki, vastaili nuorten seksiä ja seksuaalisuutta käsitteleviin kysymyksiin yli kolmenkymmenen vuoden ajan. Ekin charmantti intialainen sielunveli, kumarassa kävelevä, housut napaan asti vetävä tohtori Watsa on tehnyt samaa työtä jo yli 40 vuoden ajan. Kysymyksiä tulee päivässä kymmenittäin.

K: Olen kuullut, että raskauden voi estää happamalla nesteellä. Voinko laittaa tyttöystäväni vaginaan sitruunamehua yhdynnän jälkeen? Onko toimenpiteellä haitallisia vaikutuksia hänelle? V: Oletko bhelpuri (intialainen katuruoka) kauppias? On olemassa monia turvallisia ja helppoja tapoja estää raskaus. Voisit harkita kondomin käyttöä. 

Vastauksista paistaa aito lämpö ja huumori, vaikka jotkut kysymyksistä saavat Watsakin hämilleen. Siitä huolimatta hän pyrkii tavallleen uskollisena pitämään vastauksensä empaattisina, sortumatta hyssyttelyyn kun tarve vaatii.

Watsa on Intiassa kiinnostava edelläkävijä. Intia maa on täynnä vastakohtia. Toisaalta se on maa, joka tuotti seksin iloja esittelevän Kama Sutran, toisaalta maassa on osavaltiota, joissa seksivalitus kouluissa on kielletty ja “siveettömyydestä” voi maksaa kovan hinnan. Ei liene yllättävää, että Watsalla on vastustajansa. Vastavoimaa dokumentissa tarjoaa yliopiston opettajana toimiva aktivisti Pratibha Naithani, joka on haastanut Watsan ja sanomalahti Mumbai Mirrorin oikeuteen siveettömyydestä.

Watsa valaisee valkokankaan. Mutta elämään mahtuu myös sinisen sävyjä. Valistajan työ on vaatinut uhrauksensa. Vaatekaappi on täynnä vuosia sitten kuolleen vaimon Promillan sareja. Watsa sanoo katuvansa, ettei ehtinyt viettää vaimonsa kanssa riittävästi aikaa, sillä maailma vei mukanaan – töihin, seminaareihin, maailmaa pelastamaan. Toisessa kohtauksessa Watsa istuu sohvalla katsellen vanhaa valokuvaa ja kysyy: “Keitä nämä lapset ovat?” Hänen poikansa vastaa “Se olen minä”. Dokumentti ei jää kuitenkaan vellomaan menetyksissä vaan keskittyy Watsan perinnön ja työn valoisempiin puoliin.

Ja sen se tekee hyvin. Lähikuvat hymyilevästä vanhasta miehestä, jonka poskilla risteilevät jo pitkän elämän jäljet, riisuvat auttamatta aseista.

Ask the Sexpertin kritiikiksi voidaan lukea taipumus kutistaa yhteiskunnalliset vastakkainasettelut lähes yhden naisen taisteluksi ja sivumaininnaksi nuoriin rakastavisiin kohdistuneesta poliisioperaatiosta. Siinä sivussa Watsa nostetaan tarinan valkohapsiseksi, lähes pyhismysmäiseksi sankariksi. Jopa siinä määrin, että katsoja miettii, voiko dokumentin yltiösympaattista Watsaa olla todellisuudessa edes olemassa. Katsoja haluaa kuitenkin tähän uskoa, tarkasteltuaan Watsan kasvokuvia ja surumielisiä silmiä puolentoista tunnin ajan.

Rodeo – Viron villit vuodet puolestaan kertoo eteläisen naapurimme ensimmäisistä askelista Neuvostoliiton perinnöstä kohta läntistä Eurooppaa ja markkinataloutta. Vallan kahvaan tarttui yllättäen nuorten vihaisten miesten liike. Sen johtoon valikoitui poliitikkona kokematon, Isänmaaliiton edustaja Mart Laar.

Astuin elokuvateatteriin kuvitellen olevani keskivertoa paremmin perillä Viron poliittisesta historiasta. Olin auttamattoman väärässä.

Nuoren valtion alkuvuodet olivat täynnä uskomattomia juonenkäänteitä. Operaatio “ruplat Tsetseniaan ja dollarit Viroon” kuulostaa niin käsittämättömälle, että sen luulisi olevan elokuvakirjoittajan kynästä. Sormensa soppaan työntävät niin Ruotsin Carl Bildt kuin karikatyyrimäinen yhdysvaltalaiskomentaja, joka kutsuttiin maahan rakentamaan Virolle uskottava maanpuolustus. Kuohunnan ja uskomattomien tapausten sarjassa on ehkä ihme, että nuori valtio ei kompastunut sisällissotaan tai täyteen sisäpoliittiseen kaaokseen, vaikka aineksia siihen varmasti olisi ollutkin.

Hallituksen alkuvuodet olivat dokumentin nimen mukaisesti varsinaista rodeota. Pääministeriksi päädyttiiin road trip -päätöksenteolla: nyt on sinun vuorosi ajaa. Tehtävään valikoitunut Laar oli aloittaessaan 32-vuotiaana iäkäs – vain siksi, että muut olivat vielä nuorempia. Valtiovarainministeriksi valittiin mies, jonka meriittinä oli “ollut joskus ollut töissä pankissa”. Oikeusministeriksi valittiin metsänhoitaja, sisäministeriksi nousi Neuvostoaikana vaaralliseksi rikolliseksi leimattu poliittinen aktivisti, joka oli nähnyt vankilan kaltereiden toiselta puolelta.

Dokumentti koostuu haastatteluista ja arkistomateriaalista. Mukana on esimerkiksi uutislähetyksiä Suomesta. Mustavalkoinen videomateriaali luo hieman ylenpalttistakin historian tuntua, tapahtumista on kuitenkin vain 25 vuotta. Tarina etenee jouhevasti ja pitää jänniteen ylhäällä. Vaikka asia on vakavaa, on katsomossa vaikea pidetellä naurun pyrähdyksiä – ei noin voi vain tapahtua!

Kumpaakin dokumenttia voi toki tarkastella kriittisemminkin silmin. Rodeo jättää suurimmaksi osaksi kertomatta uuden, uljaan Viron jalkoihin jääneiden tarinat – niiden, jotka jäivät eteenpäin marssivan uuden markkinatalouden saappaiden alle. Sen sijaan dokumentti keskittyy naapurimme villiin laukkaan, jonka jäljiltä Viro nousi ennätysajassa menestyjien joukkoon. Loppukohtauksessa Mart Laar istuu auton takapenkillä ja ikkunasta näkyvät kiiltävät uudet, rakennukset – se vihjaa, kaikki työ oli vaivan arvoista, Viro on nyt menestystarina. Kiinnostavaa olisi nähdä dokumentti kolikon kääntöpuolesta.

Niihän sen on, että totuus ja dokumenttielokuva ovat aina valintoja ja rajauksia. Totuus on näkökulma ja se on suhteellista. Totuutta ja dokumenttia paaluttavat muutamat kiinnekohdat, niiden välissä on ilmaa ja tulkintaa. Lopulta kyse on siitä, mihin uskot ja mistä saadaan aikaan kiinnostava tarinankaari? Miten sinä valitsisit?

Ask the Sexpert

Rodeo – Viron villit vuodet



Comments are closed.