DocPoint 2018: Dreaming Murakami


Tanskalainen Mette Holm on kääntänyt japanilaisen kirjailijan Haruki Murakamin teoksia jo lähes 20 vuotta. Nyt työn alla on Murakamin esikoisromaani Kaze no uta o kike (Hear the Wind Sing). Nitesh Anjaanin ohjaama dokumentti Dreaming Murakami luo kiinnostavan katsauksen kääntäjän työhön ja siihen, mitä kaikkea tapahtuu, ennen kuin lopullinen teos löytää tiensä kirjakauppojen hyllyille.

Käännösmaailmaa tuntemattomalle voi tulla yllätyksenäkin, millaista pieteettiä ja omistautumista hyvä käännös vaatii. Dokumentti alkaa Hear the Wing Sing – teoksen ensimmäisestä lauseesta. Sen ensimmäisen lauseen yhdestä sanasta Holm keskustelee kollegoidensa kanssa aina Japanista kotinsa kahvipöydän äärelle. Holm mutustelee sanavalintoja ja viettää aikaa Japanissa keskustellen ihmisten kanssa.

Tuokiokuvat paljastavat pilkahduksia  sitä, mitä hyvän käännöksen taakse piiloutuu: yhteiskunnallista tuntemusta, laajaa sanavarastoa, kielikorvaa ja elävää kieltä, kirjailijan ja kielen sielun maailman ymmärtämistä. Kääntäjänä Holm tunnustelee eteenpäin, miettii millä sanoilla hän taikoo Murakamin eläväksi tanskan kielellä. Hän uppoutuu yksinäisyyteen ja toiseen kulttuuriin, toimii siltana lukijan ja kirjailijan välillä.

Olennaisessa osassa on vihreä sammakko ja Super-Frog Saves Tokyo -novellin tarina, joka alati seuraa Holmia pitkin Japania. Novellista dokumenttiin napattu sitaatti on kääntäjän maailma pähkinänkuoressa:

“It is a matter of responsibility and honor. You may not be ‘too crazy’ about the idea, but we have no choice: You and I must go underground and face Worm. If we should happen to lose our lives in the process, we will gain no one’s sympathy. And even if we manage to defeat Worm, no one will praise us. No one will ever know that such a battle even raged far beneath their feet. Only you and I will know, Mr. Katagiri. However it turns out, ours will be a lonely battle.”

Sitaatti kuvaa vivahteikkaasti kääntäjän yksinäistä työtä, taisteluja ja monimutkaisia valintoja – suuri kirjallinen taistelu jää kulissien taa, kiitoksena on yleensä vain tunne hyvin tehdystä työstä.

Japanin kieli on monitulkintaisempaa ja muuntautumiskykyisempää (fluid) kuin tanska, Holm pohtii. Kieli heijastuu japanilaiseen yhteiskuntaan ja kirjallisuuteen: ajatus kahdesta, yhtä aikaa olemassa olevasta todellisuudesta on ajatuksen tasolla koko ajan läsnä. Kuinka tämän monitulkintaisuuden saa tuotua käännöstekstiin ja kieleen, joka rakentuu aivan toisella tavalla?

Dokumentti saa väistämättä miettimään sitä, mikä seuraus on sillä, että merkittävä osa Haruki Murakamin suomennetuista teoksista on ns. tuplakäännöksiä – ne ovat pääsääntöisesti englanninkielisestä käännöksestä suomeksi käännettyjä. Ensimmäinen japanista suomeen käännetty romaani oli vasta Näkymättömän miehen vaellusvuodet (suom. 2014, alkuperäinen teos vuodelta 2013). Jos käännös, hyväkin sellainen, hävittää kielen ilmaisuvoimasta kymmenen prosenttia, mitä jää jäljelle, kun käännös tehdään kahdesti?

Murakamin kirjallista tuotantoa tunteville dokumentti tarjoilee hauskoja silmäniskuja ja deja vu -tunteita. On esimerkiksi IQ84 romaanin kaksi kuuta, leikkipuisto, kaksi toistaan eri maailmoista etsivää henkilöä. Dokumentissa metaforisella tasolla toisiaan etsivät Holm ja Murakami, joiden yhteys tuntuu suorastaan telepaattiselta.

Hyvä kirja on matka uusiin maailmoihin. Holm toteaakin dokumentissa, että jos meidän joskus pitää lopettaa lentäminen, meille jää kirjallisuus, jonka kyydissä voi matkustaa toisiin maihin. Hyvä kääntäjä on silloin tämän lentomme kapteeni.

Dokumentti onnistuu nivomaan häilyvyyttä, unenomaista monitulkintaisuutta sekä Murakamin maagista realismia ja teemoja hienovaraisella tavalla omaan kerrontaansa. Epätarkat kuvat toistavat visuaalisesti kääntäjän matkaa muuntuvaisuudesta lopullisiin valintoihin.

Ennen kaikkea Dreaming Murakami on rakkauslaulu kääntäjän työlle, ja hieno sellainen.

Dreaming Murakami



Comments are closed.