Sodankylän elokuvajuhlat 2017: Valkokangas hiljenee ja arki alkaa

Kuskaan sunnuntaiaamun tihkusateessa matkalaukkuni säilytykseen Kitisenrannan koululle ja astun viimeistä kertaa Isoon telttaan. Viimeiseksi katsomakseni elokuvaksi olen valinnut edellisenä päivänä aamukeskustelussa yleisön hurmanneen festivaalin päävieraan Carlos Sauran Iberian (2005), joka edustaa ohjaajan myöhemmin urallaan omaksumaa flamenco-elokuvan lajia. Visuaalisesti upea, ei … Continued

Sodankylän elokuvajuhlat 2017: Kuolemasta vakavasti ja camp-asenteella – ja siltä väliltä

Lauantaiaamuna koittaa yksi festivaalin odotetuista kohokohdista, espanjalaisen Carlos Sauran aamukeskustelu. 85-vuotias legenda on paitsi ikäisekseen vetreässä kunnossa, myös ilmeisen hauska ja viihdyttävä persoona, joka vitsailee ja improvisoi jutuissaan jatkuvasti. Tuttuun tapaan haastattelu alkaa ohjaajan lapsuudesta, jota varjosti Espanjan sisällissota, ja … Continued

Sodankylän elokuvajuhlat 2017: Vallankumousta, vaikeita perhesuhteita ja vaarallisia voimaloita

Nukun yön jo astetta paremmin, eli festivaalirytmi vaikuttaisi siis viimein olevan löytymässä. Edellisenä päivänä suurimman vaikutuksen tehneen elokuvan, The Pornographerin, ohjaaja Bertrand Bonello on aamukymmeneltä koululla kriitikko Olof Möllerin haastateltavana, joten suuntaan virkeänä paikalle. Ranskalainen puhuu erinomaista englantia, Möller kysyy … Continued

Sodankylän elokuvajuhlat 2017: Ikääntyvistä tähdistä nostalgiseen mykkähuumoriin

Torstaipäivä alkaa koulun täpötäydessä liikuntasalissa Hanna Schygullan aamukeskustelulla, jonka aluksi esitetään Anne Imbertin dokumentti tämän urasta. Seuraavaksi puhelias näyttelijätär kertoo tarkemmin muun muassa karusta lapsuudestaan sotatraumoista kärsineen isän tyttärenä, päätymisestään elokuva-alalle sekä kuuluisista yhteistyökumppaneistaan – näistä keskeisimpänä tietysti ohjaaja Rainer … Continued

Sodankylän elokuvajuhlat 2017: Festarivalmistautumista ja kaksi erikoista elokuvaa

Keskiviikkoaamuna matka käynnistyy Turusta kohti Helsinki-Vantaata, Rovaniemen lentokenttää ja reilun puolentoista tunnin bussiyhteyden päässä lopulta odottavaa Sodankylää. Festivaalille matkustaminen on itselleni tuttua puuhaa, sillä olen osallistunut tapahtumaan neljästi aiemmin talkoolaisena. Tänä vuonna on mielenkiintoista kokea elokuvajuhlat ensimmäistä kertaa vieraan ominaisuudessa.

Loud Silents Festival 2017: Koko perheen viihdettä – ja alkoholivalistusta, osa 3

Sunnuntaina odotellessani salin avautumista vieressäni äiti kertoi ensimmäistä elokuvaa katsomaan meneville lapsilleen, kuinka elokuvateatterissa tulee käyttäytyä. Olin kateellinen noille lapsille, joiden ensimmäinen elokuvaelämys oli elävän orkesterin säestämä elokuvahistorian merkkiteos, kaikkien aikojen vanhin säilynyt kokopitkä animaatio. Parempaa ensimmäistä elokuvaa tuskin voisin … Continued

Loud Silents Festival 2017: Kansallismielisyyttä – ja alkoholivalistusta, osa 2

Lauantain ohjelmisto alkoi pirteällä suomalaisella alkoholikulttuuria kommentoivalla (onko se kritisointia vai ihannointia, jää katsojan oman tulkinnan varaan) elokuvalla Nummisuutarit (1923). Sitä säesti nuori hollantilainen pianisti Daan van den Hurk nuorten tamperelaismuusikoiden kanssa. Edellisten vuosien tapaan työpajatyöskentelynä toteutettu ratkaisu osoittautui erittäin … Continued

Loud Silents Festival 2017: Lapsenomaista apokalypsiä – ja alkoholivalistusta, osa 1

Viidennellä Loud Silents Festivalilla alkoholi oli pääosassa anniskelualueen ulkopuolellakin. Tällä kertaa Loud Silents Festival ei saavuttanut yhtä harmonista yhteneväisyyttä kuin viime vuoden klassikkopainotteinen ohjelmisto, mutta ajoittaisesta epätasaisuudestaan huolimatta se tarjosi useita elämyksiä, jotka ovat juuri sellaisia, joita ainoastaan Tampereen ylioppilasteatterilla voi … Continued