Ukkosen johdattamana elokuva voi taas paremmin Tapiolassa

13.8.2010 | Janne Rosenqvist

Toivottavasti perjantai kolmastoista ei tuo muuta kuin onnea Kino Tapiolan uudelle tulemiselle. Kutsuvierasavajaisia juhlittiin eilen torstaina ja ilmassa oli aistittavissa tyytyväisyyttä ja ylpeyttä. Vaikuttivat monet avainhenkilöt myös huojentuneilta suuren urakan jälkeen. Päivät lienevät venyneet pitkiksi Jenni Ukkosen päälliköimän Espoo Cinén porukoille, kun itse festarikin pukkaa jo päälle täyttä höökää.

Ylpeyteen on todellakin aihetta, sillä kaksi vuotta aikaa ottanut remontti on tehty pieteetillä. Kun itsekin olen joskus joutunut reiskailemaan, sitä aina mielellään vakoilee myös muiden kädenjälkiä arvostelevalla silmällä. Kelpasi katsella nurkkia. Aarne Ervin alunperin suunnittelema uuden elämän saanut teatteri on ansaitun hieno ja varsinkin sen sydän, itse sali. Kun menet sinne, muista myös katsoa kankaan lisäksi kattoon. Komeasti kaartuu. Myös takaseinän pikkuaitiot houkuttivat. Vanhaa on kunnioitettu hyvällä maulla.

Mitään ei ole jätetty puolitiehen. Ei myöskään tekniikassa. Esitetty sukkelan hassu 3D-animaatio pelitti hienosti ja digitaaliprojektori näytti uuden tekniikan iloja erittäin toimivasti niitä arvostaville. Toisena esitettiin lyhytdokumentti Tapiolan rakentamisesta silloin aikoinaan. Varsin vängällä kertojaäänellä silattu dokkari oli paitsi mielenkiintoinen myös tahattomastikin hauska ajankuva, joka suorastaan velvoitti Tapiolan kehittämisen jatkamista, koska alunperinkin on oltu aikaa edellä ajatuksilla, jotka tuntuvat moderneilta edelleen.

Toivottavasti tapiolalaiset osaavat tätä kulttuuritekoa arvostaa säännöllisellä läsnäolollaan saneeratun teatterin pahnoilla. Nyt meillä on hienot kirjasto, kulttuurikeskus, uimahalli, hotelli ja elokuvateatteri, joka tarjoaa muun muassa muumeja lapsille ja karjukinoa isille. Ukkosen Jennin mukaan erityisesti lapset ja nuoret ovat uudelle teatterille tärkeitä. Se on mukava kuulla itse perheellisenä. Onhan se luksusta, että lähes kulman takana on elokuvateatteri. Ei tarvitse tehdä mitään erityistä lähtemistä.

Kun käyt Tapiolassa, mene siis elokuvateatteriin. Pitkää ikää ja menestystä Kino Tapiola!

Sodankylä: Viimeinen aamu

22.6.2010 | Rauli Karjalainen

Sunnuntai 20.6.2010

Pakkaan tavarat, jätän Nuorisotalolle hyvästit ja suuntaan aamukeskusteluun. Bahman Ghobadi on perunut tulonsa ja hänen tilallaan tuolissa istuu brittiläinen pitkän linjan kriitikko David Robinson. Suomessa Robinson tunnetaan erityisesti teoksestaan Chaplin, elämä ja elokuvat (1985). Robinson kertoo kuinka elokuva ja kriitikon työ olivat ennen toisessa arvossa kuin nykyään. Hänellä oli etuoikeus työskennellä aikana, jolloin elokuvaan suhtauduttiin päivälehdissä vakavasti. Autiolle saarelle Robinson haluaisi ottaa mukaan kaksi elokuvaa, jotka ovat John Fordin Hyökkäys erämaassa (1939) ja Yasujiron Ozun Ensimmäinen matka (1953).

Haastattelun jälkeen katson omalta osaltani festivaalien viimeisen elokuvan Mother (2009), jonka on ohjannut eteläkorealainen Joon-ho Bong. Bongin vuonna 2003 valmistunut loistava sarjamurhaajaelokuva Memories of Murder hurmasi aikoinaan hienolla kuvauksellaan ja nokkelalla humoristisuudellaan. Seuraavana ilmestynyt katastrofielokuva The Host (2006) oli tylsistyttävä kohellus. Mother asettuu näistä kahdesta valitettavasti lähemmäksi jälkimmäistä. Poikansa syyttömyyttä selvittävän äidin tarinassa kovan vaikutuksen tekeveät ainoastaan elokuvan ensimmäiset ja viimeiset kolme minuuttia.

Otan laukkuni ja lähden linja-autolla Rovaniemelle, jossa minulle selviää, että Jyväskylään vievään yöjunaan ei ole enää paikkalippuja jäljellä. Vietän yön unen ja valveen rajamailla kaikkea viiden päivän aikana kokemaani kelaillen. Pohjoiseen kaupunkiin hienosti istuva festivaali otti ensikertalaisen lämpimästi vastaan. Tunnelma oli kauttaaltaan välitön ja inspiroiva.

Sodankylä: Pedro ja Juho

21.6.2010 | Rauli Karjalainen

Lauantai 19.6.2010

Saavun kolapullo kourassa keskustelutilaisuuteen ja löydän itselleni paikan kolmannesta rivistä. Vieressäni istuva vanhempi naishenkilö kysyy minulta tiedänkö minkä ikäisestä ohjaajasta on kyse. Yhtä riviä edempää kuuluu vastaus 51. Harmaahiuksisen Pedro Costan ilmestyessä paikalle nainen kommentoi tämän olevan komea.

Costa kertoo hieman uneliaan oloisena elokuvantekemisen menetelmistään. Hänen estetiikkansa on edennyt elokuva elokuvalta yhä minimalistisempaan suuntaan. Kuvausympäristönä on toiminut nyt jo purettu Portugalin Fontainhasin slummialue, jonka asukkaat ovat hänen elokuviensa näyttelijöitä. Elokuvansa digitaalisella kameralla itse kuvaava Costa kertoo vierastavan isoja kuvausryhmiä, joiden touhuja hän pitää koomisena keikarointina. Keskustelun päätyttyä vieressäni istunut nainen kommentoi Costan olleen hänen mielestään liian pessimistinen.

Lue loput tästä viestistä »

Sodankylä: Rikosten pyörteissä

20.6.2010 | Rauli Karjalainen

Perjantai 18.6.2010

Tyynyn alle taiteltu takki parantaa huomattavasti viiden nukutun tunnin laatua. Aamukeskustelussa Terence Davies valloittaa omalaatuisella olemuksellaan. En ole nähnyt kenenkään puhuvan yhtä suurella antaumuksella äänestä. Davies kertoo muun muassa pitäneensä nuorena radion merisäätä erittäin eroottisena kokemuksena. Yksin elävä 65-vuotias homoseksuaali tuntee vierautta nykyistä elokuvamaailmaa kohtaan. Hän ei harrasta seksiä, ei käytä huumeita, eikä pidä rockista. Autiolle saarelle hän ottaisi mukaan brittiläisen Robert Hamerin klassikkokomedian Kruunupäitä ja hyviä sydämiä (1949).

Lue loput tästä viestistä »

Sodankylä: Dokumentteja ja klassikoita

18.6.2010 | Rauli Karjalainen

Torstai 17.6.2010

Kivikovalla painipatjalla nukutun katkonaisen yön jälkeen suunnistan festivaalien ensimmäiseen aamukeskusteluun, jossa Peter von Baghin kuulusteltavana istuu Vesa-Matti Loiri. Sairauksien painama Loiri käy läpi uransa ja elämänsä vaiheita verkkaisella tahdilla. Suositun Uuno Turhapuro -hahmonsa hän nimeää osuvasti deekikselle joutuneeksi klovniksi. Bagh ylistää Loirin taitoa tehdä niin koomisia kuin traagisiakin rooleja. Autiolle saarelle Loiri ottaisi mukaan hetken pohdinnan jälkeen Akira Kurosawan mestariteoksen Rashomon – paholaisen temppeli (1950).

Lue loput tästä viestistä »

Sodankylä: Alku

17.6.2010 | Rauli Karjalainen

Keskiviikko 16.6.2010

Saavun Sodankylään puoli kahdelta ja selvitän keskeisten paikkojen sijainnin: neljä esityspaikkaa, pressitoimisto, painipatjamajoituksen tarjoava nuorisotalo ja ruokakauppa. Ravitsen itseni kreikkalaisella salaatilla, kasvispihvillä ja rukiisilla karjalanpiirakoilla, ja käyn näiden eväiden turvin ensimmäisen päivän ohjelmiston kimppuun.

Lue loput tästä viestistä »

Tampereen elokuvajuhlat – viisi vauhdikasta päivää nuorekkaan keski-ikäisen vauhdissa pysytellen

16.3.2010 | Ida Kankaanpaa

Tampereen kansainväliset elokuvajuhlat eli tavanomaisemmin filkkarit ovat saavuttaneet kypsän 40 vuoden iän. Kantavaksi teemaksi on juhlavuonna valittu Ibero-Amerikan elokuva, mutta sijansa löytävät myös perinteiset kilpailusarjat, ranskalainen animaatio ja musiikki monissa muodoissaan. Yli 31 000 kokonaiskävijämäärän joukosta raportoi myös kentälle viideksi päivää uskaltautunut toimituskuntamme edustaja.

Lue loput tästä viestistä »

Glasgow Film Festival II – Kummallisista perheistä venäläisiin musikaaleihin

11.3.2010 | Heta Mulari

Glasgow Film Festivalin toinen viikko oli melkoisen ristiriitainen ja ajatuksia herättävä. Viikkoon mahtui nähtävää pienen budjetin musiikkielokuvista valtavirran jenkkikomedioihin – jälkimmäisestä esimerkkinä roller derby -tytöistä kertova Whip It! (2009). Voin muuten häpeilemättä suositella tätä Ellen Pagen, Juliette Lewisin ja Drew Barrymoren tähdittämää (ja Barrymoren ohjaamaa) elokuvaa, vaikka Page valitettavasti nähdään jälleen hänelle niin tyypillisessä roolissa: vihreätukkaisena, rajoja rikkovana ”erilaisena” nuorena.

Kantaaottavuudelta ja skotti-identiteetin pohdinnalta ei vältytty toisellakaan viikolla. Erityisen valaiseva oli Trainspottingista (1996) tutun näyttelijä-ohjaaja-käsikirjoittajan Peter Mullanin haastattelutilaisuus, jossa hän kommentoi kärkevään sävyyn brittien kulttuuripolitiikkaa, alueiden välisiä eroja ja elokuvateollisuuden sisäisiä luokka-asetelmia. Kuten Mullan tiivisti, Trainspotting oli brittien elokuvatuotannossa ja populaarikulttuurissa laajemminkin vedenjakaja. Huippusuosion saaneen elokuvan jälkeen skottimurteesta ja ylipäänsä skottilaisuudesta tuli kansainvälisesti muodikasta ja tavoiteltavaa. Tästä huolimatta skottinäyttelijät päätyvät edelleen usein stereotyyppisiin rooleihin.

Lue loput tästä viestistä »

Glasgow Film Festival – Kantaaottavuutta ja aikuisten satuja

25.2.2010 | Heta Mulari

Ensimmäinen Glasgow Film Festival -viikko vierähti varsin yhteiskunnallisissa ja kantaaottavissa tunnelmissa. Vietin alkuviikon teinielokuvien maailmassa, tutustuin tämän jälkeen paikallisten tekijöiden uusimpiin lyhytelokuviin, ihastelin Paprika Steenin vaikuttavaa roolisuoritusta palkitussa tanskalaistuotannossa Applause (Martin P. Zandvliet, 2009) ja kuulin Jean-Pierre Jeunet’n näppäriä kommentteja elokuvien tekemisen ihmemaasta. Viikon ainoa takaisku oli brasilialaisen Adrift-elokuvan (Heitor Dahlia, 2009) jääminen pois ohjelmistosta. Sen tilalla esitettiin amerikkalainen indie-tuotanto Big Fan (Robert D. Siegel, 2009), joka kertoi amerikkalaisen urheilufanin koettelemuksista. Not exactly my cup of tea.

Lue loput tästä viestistä »

Ei yllätyksiä Jussi-rintamalla

14.1.2010 | Juha Rosenqvist

Kuluneella viikolla julkistettiin tämänvuotiset Jussi-ehdokkaat. Lista ei ollut kovin yllätyksellinen. Klaus Härön Postia pappi Jaakobille sai eniten ehdokkuuksia. Kovin ihmeellinen ennustaja ei tarvitse olla, kun veikkaa Härön elokuvan pokkaavan ison osan Jusseista. Ja täysin ansaitusti.

Kaikkiaan viime vuosi oli kotimaisten elokuvien saralla kiinnostavin vuosikausiin. Härön pienen mestariteoksen ohella mieleen ovat vahvasti jääneet Jörn Donnerin Kuulustelu, Jukka-Pekka Valkeapään Muukalainen ja Miika Soinin Thomas. Viimeksi mainittu ei tosin kisaa Jusseista, elokuva kun valmistui jo vuonna 2008.

Lue loput tästä viestistä »