Koti-invaasio ei ole koskaan ollut näin hauskaa

You’re Nextin mainoskampanja pyörii pelon ja ahdistuksen ympärillä. Trailerissa rauhallinen perhepäivällinen päättyy paniikkiin ulkoa ammutun tappavan nuolen myötä. Julisteissa esillä ovat elokuvan eläinnaamioiset tappajat.

You're NextElokuva on ahdistava, sitä ei käy kieltäminen. Omassa talossa vaanivista vieraista otetaan kaikki irti. Pelottava se ei ole tippaakaan, eikä ole tarkoitustaan. Monotonisista mainoksista elokuvan luonne välittyy huonosti. Ahdistavuus You’re Nextissä purkautuu usein nauruun, ja sävyltään tämä slasher-elokuva on lähellä mustaa komediaa. Pahinta on, että mainokset saavat elokuvan näyttämään ankealta ja tosikkomaiselta, vaikka se on kaikkea muuta.

Adam Wingardin ohjaama ja Simon Barrettin käsikirjoittama elokuva kävi festivaalikierroksella jo vuonna 2011. Ensi-iltansa se saa jostain syystä vasta nyt, vaikka levitysoikeudet myytiin heti hyvän festivaalivastaanoton jälkeen. Elokuvan pienen budjetin huomaa muun muassa siitä, että näyttelijäkaarti koostuu lähinnä tekijöiden tuntemista näyttelijöistä ja indieohjaajista. Isoimman poikkeuksen muodostaa perheen matriarkkaa näyttelevä 1980-luvun kirkukuningatar Barbara Crampton (Re-Animator).

You're NextYou're Next käyttää tuttuja ainesosia hyväkseen erittäin hyvin, ja pysyy tuoreena pienillä muutoksilla. Iso osa elokuvasta tapahtuu Davisonin perheen syrjäisessä talossa, jonne Davisonit ja heidän neljä aikuista lastaan ovat kokoontuneet viikonloppulomalle. Ainoana ulkopuolisena mukana on uusi tyttöystävä Erin (Sharni Vinson), jolle perheen vauraus tulee yllätyksenä.

Jo se, että kyseessä on sukutapaaminen, muuttaa tarinaa verrattuna vaikkapa iänikuiseen teinien mellastamiseen. Hahmoja ja perheen sisäistä dynamiikkaa maltetaan pohjustaa tarpeeksi, minkä vuoksi elokuvan myöhemmissäkin tapahtumissa on jännitettä. Davisonit saavat aikaan konflikteja keskenään jo ennen kuin ulkopuolista uhkaa. Aiemmin mainittua perhepäivällistä olisi seurannut pitempäänkin ennen sen äkillistä keskeytymistä.

You're NextElokuvan uhassa ei ole mitään yliluonnollista eikä taustalla ole mitään mytologiaa. Realistiseksi elokuvaa ei tietysti voi sanoa, mutta tapahtumien viitekehys ja tappajien motivaatiot ovat kovin arkisia ja ikiaikaisia. Banaalien perheriitojen yhdistäminen absurdeihin väkivallantekoihin toimii yllättävän hyvin, ja varhaisessa vaiheessa tulevat juonipaljastukset vielä muuttavat elokuvan tunnelmaa. You’re Next olisi voinut helposti sortua camp-kökköilyyn vailla jännitteitä, mutta sävyltään elokuva on saatu oikeanlaiseksi yhdistelmäksi jännitystä, toimintaa ja mustaa huumoria.

Väkivallanteot itsessään ovat mielikuvituksekkaita kuten genreen kuuluu, mutta hakkelus itsessään ei ole syy katsoa elokuvaa. Väkivalta on ohi sekunneissa, mutta sitä edeltävä painostava jännitys ja sitä seuraava tai siihen liittyvä hämmentävä huumori ovat elokuvan pihvi. Wingard pyrkii munaskuihin menevään toteutukseen ja onnistuu siinä, lähtien elokuvan musiikeista. John Carpenterin hengessä sävellystaidoton ohjaaja itse on nimittäin pimputellut elokuvan syntikkaraitoja kokoon ja saanut aikaan hyvinkin Carpenterin henkistä materiaalia.

* * *
Arvostelukäytännöt

Toimituskunnan keskiarvo: 3 / 2 henkilöä


Powered by Preview Networks