X-Men: First Class valkokangas

Mustiin pukeutunut tiukkailmeinen sankari sukeltaa 1960-luvun huipputekniikkaa edustavan loistojahdin luo, nousee kannelle ja hiipii ex-natsina tunnetun rikoslordin, tämän henkivartijoiden ja niukka-asuisen uhkean kaunotarblondin lähelle. Tarkoituksena on iskeä kuin pallosalama, elää ja antaa toisten kuolla – kunnes blondi lukee tulijan ajatukset ja rikoslordin henkivartija luo tyhjästä minitornadon, jota vastaan ei auta edes magnetismin mestaruus. Hetkinen, nyt taisi klassisen Bond-seikkailun kultasorminen käsikirjoittaja vetää liikaa happoa. Eihän tuollaista voi tapahtua vaikka eläisi vain kahdesti ja olisi lupa tappaa.

Ennen kuin annetaan tarinan takana olleelle ja elokuvan tuottaneelle herralle, eräälle Bryan Singerille kenkää, todettakoon, että eihän tämä ollutkaan 1960-luvun agenttiseikkailu. Tämä oli 1960-luvun agenttiseikkailu yhdistettynä supervoimaisiin mutantteihin, Ryhmä-X:n edeltäjiin ajalta jolloin nuoret miehet Charles Xavier (James McAvoy) ja Erik Lehnsherr (Michael Fassbender) olivat vielä parhaita ystäviä, eivät toisilleen vastakkaisten ideologioiden ja keskenään väkivaltaisesti yhteen ottavien ryhmien ikääntyneitä johtajia.

Ryhmä-X:n seikkailut ovat usein vahvasti vertauskuvallisia ja moniulotteisia tarinoita kansalaisaktivismista ja sen noususta, syrjinnästä sekä vähemmistöjen eri tavoista reagoida kokemaansa sortoon, oli kyse sitten mustista, juutalaisista tai seksuaalivähemmistöistä. Marvelin sarjakuvauniversumin historiassa näiden ideologioiden erot kulminoituvat mutanttien omaan Martin Luther Kingiin eli professori Xavieriin ja mutanttien Malcolm X:ään eli aktivisti/terroristi Erikiin, joka tunnetaan paremmin koodinimellään Magneto. Miehillä on eronsa, mutta myös paljon yhteistä. X-Men: First Class pureutuu tämän ystävyyden ja näiden vahvojen aatteiden syntyyn.

Bryan Singer on käsitellyt supersankariseikkailun varjolla aihetta aikaisemminkin ohjatessaan kaksi ensimmäistä X-Men -elokuvaa. Nyt Singer nivoo teemansa entistä vahvemmiksi ja tiiviimmiksi yhdessä ohjaaja Matthew Vaughnin kanssa. Vaughn on osoittanut kykynsä Stardustin ja erityisesti Kick-Assin myötä ja pätevöityy nyt entisestään varman hallitulla työskentelyllään.

Elokuvan teemana ei ole niinkään me syrjityt vastaan muut" vaan pikemminkin se, että kaikilla yksilöillä on omat valintansa ja linjauksensa. Vähemmistön edustaja ei vähemmistöön kuulumisensa takia ole automaattisesti enemmän oikeassa kuin enemmistön edustaja saatikka oikeutettu syrjimään muita sillä perusteella, että on itse kokenut syrjintää. Äärilinjan aktivistien soisi muistavan Singerin teeman tosielämässäkin ennen kuin demonisoivat eri tavalla ajattelevia. Monen suvaitsevaisen" pintaa raaputtamalla kun tuntuu paljastuvan lähinnä Magneton kaltainen fanaatikko.

Pinnan alla olevista tasoistaan huolimatta First Class ei ole silti mikään aatefilosofinen elämäntapaopas vaan nopeatempoisesti mutta selkeän sujuvasti etenevä, lajityypin ansiokkaita perinteitä kunnioittava rehti seikkailuelokuva. Dynaamiset leikkaukset ja onnistuneesti tasapainotteleva dialogi toimivat sulavasti, ja asiaankuuluva loppurymistelykin on napakka eikä väkisin pitkitetty efektipaljous.

Myös päähahmoissa on särmää ja erityisesti Xavierin ja Erikin veljellinen suhde on elokuvan draamakerronnan suola. Nuori Xavier ei myöskään ole myöhempien aikojen pyhimysmäinen munkki, sillä arvon professori käyttää telepaattisia voimiaan naisten iskemiseen pubissa samalla kun häppä maistuu iloisissa illanistujaisissa. Ei ole mutanttien mentorinkaan suu tuohesta, mikä tuo realismia usein niin kirkasotsaisiin sankarikuvauksiin.

Teos yhdistää tyylitellyn tyylikkäästi mutanttivoimien olemassaolon maailmanlaajuisiin uhkiin kuten Kuuban ohjuskriisiin ja Kylmään sotaan. Suuren budjetin seikkailuelokuvat kaipaavat varteenotettavia todellisen elämän vastavoimia, ja mitkä olivatkaan aikoinaan parempia kuin vanhat kunnon neukut, joista sai aina tuplanollaseiskoille ynnä muille sankareille ikimuistoisia vihulaisia. Kommunismin kauhu ei juuri muuta hyvää maailmaan tuonut mutta leffoihin se toi tunnelatausta, ja sitä First Class hyödyntää, vaikka neukut eivät tarinassa varsinaisia päävihulaisia olekaan.

Bryan Singerin toivoisi pysyvän mutanttien kelkassa jatkossakin, sillä herkullisesta asetelmasta riittää ammennettavaa. Kun mukana on rooliinsa luodun James McAvoyn ja bondmaisen Fassbenderin lisäksi sekä Kevin Baconin kaltaisia konkarinäyttelijöitä että uuden sukupolven lahjakkuuksia kuten Winter's Bonesta Oscar-ehdokkuuden napannut Jennifer Lawrence, niin lopputuloksena on supersankarielokuvien parhaimmistoon kuuluva kokonaisuus, joka ei ole vain efektimäiskettä vaan menee pintaa syvemmälle juuri sen verran kuin katsoja itse haluaa mennä.