Vinski ja näkymättömyyspulveri valkokangas

Suomalaisilla lastenelokuvilla on mennyt hyvin jo vuosia. Useimpien menestyselokuvien takana on ollut vahva kirjallinen alkulähde. Tuoreempien lastenkirjojen, kuten Risto Räppääjien ja Ellojen, ohella elokuviksi on sovitettu myös vanhempia klassikoita, kuten Onnelia ja Annelia. Tällä kertaa vuorossa on niin ikään vanhempi lastenkirja, Simo Puupposen (1915–1967) Aapeli-nimimerkillä kirjoittama Koko kaupungin Vinski vuodelta 1954.

Koko kaupungin Vinski ja jatkoteos Vinski ja Vinsentti (1956) elokuvallistettiin kuusikymmentäluvun lopussa television puolella, ja kirjoista on tehty niin kuunnelma kuin näytelmiä. Ensimmäisen Vinski-kirjan uudesta elokuvasovituksesta Vinski ja näkymättömyyspulveri vastaa Joulutarinan (2007) ohjaaja Juha Wuolijoki. Hän on yhdessä Jari Olavi Rantalan ja Mauri Aholan kanssa sovittanut kirjan tarinan varsin onnistuneesti nykyaikaan.

Vinski (Kuura Rossi) asustaa kuvitteellisessa Hömpstadissa äitinsä (Pirjo Heikkilä) kanssa. Kaupunkia vaivaa rikosaalto ja Vinskiä kiusataan koulussa, mikä herättää vanhan apteekkarin (Martti Suosalo) sympatiat. Apteekkarilla on näkymättömyyspulveria, jonka avulla ongelmia voisi ratkoa ja selvittää kaupunkia riivaavat rikokset.

Nuoremmille suunnatun jännitystarinan kuviot ovat tutut ja toimivat. Vinski on selkeä päähenkilö, joka ratkoo mysteeriä, ja samalla käsitellään myös Vinskiä ja hänen perhettään. Käsitellyt teemat niin kiusaamisesta, ulkopuolisuudesta kuin uusperhesuhteista nivoutuvat sujuvasti juoneen. Erityisen syvällisesti teemoja ei käsitellä, vaan ote on kevyt painopisteen olleessa hienoisella fantasialla höystetyssä jännitystarinassa. Teemoilla rakennetaan erityisesti lapsikatsojalle samaistumispintoja päähahmo Vinskiin, mikä edesauttaa elokuvaan ja tarinamaailmaan uppoutumista.

Elokuvan kohderyhmänä ovat selkeästi alakouluikäiset, ainakin kahdeksanvuotias uppoutui elokuvaan ilahduttavan intensiivisesti. Elokuvassa on jännittäviäkin elementtejä, mutta ne on toteutettu lapsikatsojalle sopivasti, ja mikä tärkeintä, kerronnan näkökulma pysyy koko ajan Vinskissä. Joissain lastenelokuvissa aikuishahmoille on annettu liikaa tilaa jopa siinä määrin, että lapsipääroolit ovat jääneet sivustakatsojiksi. Vinskissä näkökulma on Onneli ja Anneli -elokuvien tavoin koko ajan lapsen.

Nykyaikaan sovitetun tarinan tapahtumapaikkana oleva kuvitteellinen kaupunki on todellisuudessa sujuva sekoitus Porvoota ja Liettuan Vilnaa ja Kaunasia. Miljöö on uskottava ja ajaton. Nykyaikaan viittaavat modernit asiat sulautuvat vanhaan ympäristöön ja jopa uudet ja vanhat autot muodostavat harmonisen kokonaisuuden. Voi tosin olla, että pittoreski pikkukaupunki vastaa enemmän aikuiskatsojien nostalgian kuulaamiin unelmiin onnellisesta asuinpaikasta kuin lasten haaveisiin. Toisaalta vastaavat arkitodellisuuden rajoja tapailevat miljööt ovat tulleet tutuiksi useista viime vuosien lastenelokuvista, mikä tuo lapselle tiettyä tuttuuden ja osin turvallisuudenkin tunnetta. Tällä on tasapainottava merkitys suhteessa tarinan jännityselementteihin. Jännittävät asiat voi kokea turvallisesti.

Tuotannollisesti Vinski ja näkymättömyyspulveri on Wuolijoen Joulutarinan tavoin korkeatasoinen elokuva, jolle on helppo nähdä potentiaalia myös kansainvälisillä markkinoilla. Huolellinen toteutus yhdistettynä sujuvaan ja lapsen näkökulman huomioivaan kerrontaan luo kokonaisuudesta onnistuneen esimerkin, miten vanhemmastakin alkuperäistarinasta on mahdollista sovittaa nykyaikaan hyvin istuva koko perheen elokuva.