| V2 –
Jäätynyt enkeli
Mikä vittu tätä
elokuvaa vaivaa
Vares oli
siekailemattoman kevyt dekkaritarina,
jossa päähenkilö itse jäi pahasti
sivurooliin toinen toistaan
värikkäämpien hahmojen tieltä.
Elokuva oli kuitenkin tarpeeksi
suoraviivainen ja lennokas että se
tuntui kokonaisuudelta. V2 –
jäätynyt enkeli on sekavampi
paketti. Monessa asiassa jatketaan
ykkösosan linjoilla, ja kenties suurin
ero elokuvien välillä on visuaalinen.
Siinä missä ykkösessä satoi koko
ajan, kakkosessa aurinko hohkaa
piinaavasti.
 Heti
alkumetreillä leimallisesti turkulainen
yksityisetsivämme lähetetään pois
kotikaupungistaan. Porissa on tapahtunut
nuoren naisen murha, josta Vareksen
vanhaa ystävää syytetään. Juonen
puolesta V2 ei ole
kummoinen. Tekijät itsekin varmasti
tietävät tämän, eikä tämä vielä
huononna elokuvaa tippaakaan. Punainen
lanka kuitenkin katoaa kuitenkin liian
pitkiksi ajoiksi, kun esille
marssitetaan jälleen outoja, hassuja ja
pelottaviakin sivuhahmoja. Eri
juonenkäänteet tuntuvat vain
tekosyiltä keskittyä taas uuteen
hahmoon, jolla ei kuitenkaan sen
syvempää funktiota elokuvassa ole.
Vares on
siis jälleen sivussa omassa
seikkailussaan, kun tarinankuljetuksen
sijasta annetaan liikaa tilaa asioille,
joiden pitäisi olla vain tukemassa
elokuvaa. Sama koskee visuaalista
tyyliä. Turhat esteettiset kikkailut
tuovat muuten tavanomaiseen toteutukseen
tilkkutäkkimäistä – eli repaleista
– fiilistä. Niissäkään ei ole sen
kummempaa punaista lankaa, kunhan ovat.
 Reilun
puolentoista tunnin pituudesta
huolimatta V2:n friikkikavalkadia
ei jaksa, vaikka useat hahmoista ovat
sinällään onnistuneita ja hauskoja. Jussi
Lammen esittämä Veikko
Hopea on vaikuttava pahis, jolle olisi
voinut antaa lisääkin ruutuaikaa.
Tämänkin hahmoa tehoa yritetään
tosin tuhota tyylittömällä
tunnusmusiikin käytöllä ja
hidastuksilla. Ei Hopean kaltainen hahmo
tarvitse enää Lammen roolityön
jälkeen muuta korostusta.
Vares-elokuvankaan
ei välttämättä tarvitse olla näin
heikolle pohjalle rakennettu. Ehkäpä
seuraavaksi voisi filmata niitä Reijo
Mäen parempia Vares-kirjoja ja
keskittyä perusasioihin.
JP Jokinen |
