Onko se lintu, lentokone vai rupikonna? Ei, eikä edes Teräsmies, vaan Disney-yhtiöiden kierrätysosaston esiin kaivama animaatiohahmo, superkoira Underdog eli Alakynsi. Supermiestarinoita parodioiva tunarisankari ei ole meikäläisille vanhemmillekaan tv-sukupolville tuttu hahmo, mutta amerikkalaisessa televisiossa hyvää tarkoittava joskin jatkuvasti myös mokaileva piirrosbeagle hääri 1960-luvun alkupuolelta aina 1970-luvulle saakka.

Vanhan televisiopiirretyn asetelmiin ja muutamiin hahmoihin hyvin löyhästi pohjaava Underdog – Alakynsi on kokoperheen näytelmäelokuva, jossa oikeat ihmiset ja cgi-animoidut puhuvat koirat seikkailevat nykyteknologian mahdollistamissa hulppeissa puitteissa. Entinen epäonnistunut poliisikoira Alakynsi saa supervoimansa hullun tiedemiehen geenikokeissa. Koe-eläimeksi joutunut koira karkaa konnatohtorilta, tarinan arkkiviholliselta, ja löytää kivan adoptioperheen, jonka vastentahtoisen teinipojan kanssa ystävystyy. Kun teinijolppi hoksaa koiran piilevät kyvyt, kaksikko alkaa harjoitella Alakynnen uutta roolia supersankarina. Ja sitten mennään eikä meinata.

Elokuva käynnistyy nasevasti. ja päähahmolle on kirjoitettu varsin hauskaa, lakonista dialogia. Näin ainakin alkuperäiskielisessä versiossa. Supervoimiinsa ja yläasteikäiseen isäntäänsä tutustuvan koirasankarin törmäys ihmisten tapojen ja maailman kanssa on hetkittäin ihan hupaisaa katsottavaa. Rosvojahdin alettua ja toiminnan lisääntyessä tarina lässähtää tavanomaiseksi takaa-ajokohellukseksi ja elokuvan loppu onkin aikuiselle aika puuduttavaa katsottavaa.

Kuten mikä tahansa toiminnallinen komiikka, Alakynnen seikkailut uppoavat varmasti parhaiten lapsikatsojiin. Aikuisen silmiin piirroselokuvista tuttu mäiske ja mättö näyttää välillä aika karmivalta, kun kohteena on aivan oikean oloinen ja näköinen koira. Talojen seinien läpi lentely ja koiraparan kimmahtelu milloin mistäkin näyttää liian todelliselta ollakseen pelkästään hauskaa. Nuorimmille katsojille on ainakin on syytä selittää, ettei meidän Mustia voi tuolla lailla paiskoa seiniin tai sille käy oikeasti huonosti.

Underdog – Alakynsi sopii parhaiten alakouluikäiselle yleisölle, noin kymmenkesäisille katsojille, jotka ymmärtävät jo jotain supersankarikuvastoon viittailevista vitseistä – ja jotka osaavat jo lukea! Dvd:ltä löytyvää suomenkielistä dubbausta ei voi kuin ihmetellä, ellei suorastaan paheksua. Jälkiäänitys on täysin turha elokuvassa, joka ei ole tarkoitettu alle kouluikäisille. Dubbauksen taso on myös todella kehno, ja ihmisnäyttelijöiden jälkiäänitys nyt on vain ihan kaikkiaankin aivan hanurista: kamalan näköistä ja hirveän teennäiseltä kuulostavaa.

Jokke Ihalainen

 © Film-O-Holic.com 8.5.2008
- kaikki oikeudet pidätetään -