Tokiolainen Ai (Miho Nikaido) työskentelee prostituoituna. Hänen asiakkaitaan ovat pääasiassa varakkaat virkamiehet, jotka haluavat toteuttaa omituisia fetissejään milloin missäkin kontekstissa. Ain kerrotaan ajautuneen työhönsä erottuaan rakastamastaan miehestä, joka on mennyt toisen kanssa naimisiin.

Ryû Murakamin (mm. Audition-kirja) omaan Topâzu-romaaniin perustuvan elokuvan juoni on yksinkertainen. Elokuva koostuu kahdesta jaksosta, Ain kohtaamisista eri asiakkaiden kanssa, ja lopun todellisuudesta irtaantumisesta ja mielen hajoamisesta. Mitään muuta yksinkertaista ei elokuvassa sitten olekaan.

Yleensä prostituutiokuvaukset ovat kantaaottavia, ja uhriaseman tutkailulta voidaan harvoin välttyä. Järkyttävimmin uhriutta on kuvattu Lilja 4-everissa ja alleviivatummin Tuntemattomassa naisessa. Prostituution aihe on niin poliittinen ja herkkä, että siinä mennään helposti paatoksen ja ylidramaattisuuden puolelle. Toisaalta taas esimerkiksi Pedro Almodóvar on kuvannut ilotyttöjen ja -poikien elämää (tragi)koomisen arkisesti, niin kuin kaikkea muutakin moraalisen normiuden ulkopuolelle määriteltyä.

Etäisesti samanlainen on Tokyo Decadencen lähestymistapa. Vaikka sen henkilöt ja maailma ovatkin nuhjuisen vieraantuneita, on Ain työskentelyssä silti jotakin kovin arkista. Hotellihuoneet, kokaiinit peileillä ja jokseenkin perverssit seksileikit näyttäytyvät ehkä kahlitsevina alistuksen välineinä, mutta Ain asema ei ole yksiselitteisen alisteinen. Hän voi kieltäytyä ja irrottautua epämiellyttävistä ja uhkaavista tilanteista jos haluaa. 1990-lukulaisen dekadenssin hurmiossa elähtäneet asiakkaat kuvataan surkuhupaisina ja myöskin alisteisina hahmoina, fantasian vastapainoa arjelleen etsivinä tyhjinä ihmiskuorina. Toiset taas ovat vakavasti fetisseihinsä suhtautuvia, perusteellisia suunnitelman toteuttajia.

Yhtä kaikki, Ain maailma on kuitenkin surullinen. Näennäisen tasapainon alla hän murtuu menettämänsä rakkauden vuoksi, samoin järkkyy hänen mielenterveytensä. Tästä ei kuitenkaan syyllistetä prostituutiota, niin kuin ei elokuvassa muutenkaan syyllistetä minkäänlaisia olosuhteita, instituutioita, tms.

Prostituoitujen keskinäiset suhteet ovat mutkattoman yhtenäiset, jopa sisarelliset. Heidän ei kuitenkaan tarvitse yhdessä taistella pahaa alistajaa vastaan, vaan he ovat osapuolia siinä missä heidän työnantajansa tai asiakkaansakin ovat. Olisi kovin helppoa ja tavanomaista nähdä Ai tahdottomana ja hyväksikäytettynä systeemin uhrina, mutta yksinkertaisia selityksiä Ain motiiveista toiminnalleen ei tarjota. Moraaliset päätökset jätetään katsojalle, ja siksi vaikea ja monimutkainen kokemus Tokyo Decadence on.

Sen vahvuus on toteavassa surumielisyydessä. Tokiolaiset tunnusmerkit, pilvenpiirtäjien kaupunkimaisemat ja kukkivat kirsikkapuut vain korostavat tätä. Elokuvan seksikohtaukset ovat pitkiä ja yksityiskohtaisia, uskottavasti ja vangitsevasti toteutettuja. Niissä on kuitenkin koko ajan kyse myös jostain paljon muusta kuin pelkästä seksistä. Vaikka objekti-subjekti-suhde osapuolten välillä vaihtelee, on Ain preesens koko ajan tärkeä. Siinä oikeastaan on koko Tokyo Decadencen ydin.

Heidi Horila

 © Film-O-Holic.com 28.2.2008
- kaikki oikeudet pidätetään -