Arvostettu Denzel Washington on nykyään kiireinen mies. Tätä kirjoitettaessa häneltä pyörii peräti kaksi ensi-iltaelokuvaa suomalaisissa elokuvateattereissa, joista se parempi, Mantsurian kandidaatti, on varsin laadukas ja tekee kunniaa hienolle vuoden 1962 alkuperäisversiolle. Tämä videojakeluna nykyään löytyvä Aika ei anna armoa ei sen sijaan paljon hetkauta. Näyttelijätaidoiltaan keskinkertaisuuksien ympäröimä Washington on ainoa asia, joka auttaa katsomaan elokuvan loppuun.

Washington on uneliaan floridalaisen ranta-takapajulan Banyan Keyn (väkiluku hulppeat 1384) poliisipäällikkö, joka sotkeutuu kauniin naiseen sotkeutumisen jälkeen rikoksen peittely-yritykseen. Köysi kiristyy tämän sheriffi Whitlockin ympärillä hänen yrittäessään pysyä askeleen edellä muita poliiseja ja näiden tutkimuksia.

On todella sääli, että Aika ei anna armoa ei armahda myöskään kauniiden palmumaisemien keskellä työskenteleviä näyttelijöitä, joista erottuvat Hurjapäät -elokuvien Eva Mendes ja Teräsmies -tv-sarjan Dean Cain täysin väärissä osissa sievänä agenttina ja Whitlockin ex-vaimona (tietenkin!) sekä parransänkisenä pahiksena. Ohjaaja Carl Franklinin elokuvat ovat muutenkin perin keskinkertaisia eikä hän tavallisempia kykyjä olisi voinut elokuvaansa valitakaan. Heidän rinnallaan Washington näyttää yhtä vaikuttavalta kuin Mooses Heston Cecil B. DeMillen Kymmenessä käskyssä.

Tuliterä Mantsurian kandidaatti osoittaa onneksi, että Washingtonilta löytyy vielä silmää kunnon käsikirjoitukselle ja sen pohjalta kunnon rahoituksen varmistamalle laatuelokuvalle. Hyvä näin, sillä muutoin hän olisikin vaarassa seurata Robert De Niron jalanjälkiä rahastuskomedioiden vauhdikkaaseen maailmaan.

Kimmo Hämäläinen

 © Film-O-Holic.com 02.12.2004
- kaikki oikeudet pidätetään -