| Lips of
Blood
Miehen eroottinen
vampyyriuni
Lips of Blood
on eroottinen vampyyriromanssi. Se on
kuvaus nuoresta miehestä, joka
etsiessään lapsuuden muistojaan
löytää joukon naisvampyyreita. Vuoden
1975 julkaisua on pidetty Jean Rollinin
yhtenä romanttisimmista elokuvista.
Ranskalaisohjaajan muut tuotannot
palvovat himoja ja haluja, mutta tällä
kertaa painopiste on enneminkin himoja
vastaan taistelussa ja rakkauden
tavoittelussa. Tästä huolimatta
kerronnassa sorrutaan turhan usein
itsetarkoitukselliseen alastomuudella
mässäilyyn.
 Jean
Rollinilla on kulttimaine eroottisesti
latautuneiden kauhuelokuvien tekijänä.
Hänen elokuvansa ovat saaneet lähes
poikkeuksetta K18 leiman, sillä mies ei
välttele suorasukaista seksuaalisuutta.
Ohjaaja ei tosin saanut ensielokuvillaan
1960-luvulla ymmärtäväistä
vastaanottoa ja hänen uransa oli
tyssätä jo alkuvaiheissaan
tyrmistyneen yleisön reaktioihin.
Valtavirrasta poikkeavaa tuotantoaan
Rollin on rahoittanut pornolla ja
julkaisijoiden vaatimuksesta myös Lips
of Bloodista tehtiin erillinen
pornoversio kulujen kattamiseksi.
Elokuvan voima on sen
visuaalisuus, jonka jalkoihin jää
sekä dialogi että juoni. Kerronta
etenee päähenkilön mielleyhtymien
varassa, mikä samalla osoittautuu
elokuvan heikkoudeksi että vahvuudeksi.
Vaikka Jean Rollinille on tyypillistä
naisen vartalon ja eroottisuuden
ihannointi, Lips of Bloodia
hallitsee liikaa miehen kokemusmaailma.
Kyseessä on nimenomaan miehen
eroottinen uni.
 Elokuvan
naiset tuntuvat olevan vampyyreita
ainoastaan yöllisen seksuaalisuuden
takia. Vampyyriperinne on sivuseikka,
jonka tehtävänä on luoda miehelle
eroottinen toiseus. Miehille
vampyyrineidot näyttäytyvät hahmoina,
joihin kauhuperinne tuo lisämausteena
vain ripauksen eksotiikkaa.
Lips of Bloodin
tekee mielenkiintoiseksi sen selvä
yhteys surrealistiseen elokuvaan,
unenomaisuuteen ja alitajunnalla
leikittelyyn. Kuvat ja kohtaukset
vaihtuvat toisiinsa noudattaen unen
logiikka, ei juonta seuraillen tai
klassista jatkuvuuskerrontaa mukaillen.
Jean Rollin tehokkaasti hyödyntää
vaihtoehtoisia kuvaustapoja, mutta se ei
riitä perustelemaan alistavaa asennetta
naisen tahtoa ja naisen ruumista
kohtaan.
Outi Hakola |
