Teinipoika tulee pahoinpidellyksi ja kaivoon paiskatuksi. Hän ei kuitenkaan kuole – eikä elä. Sen sijaan nuorukaisen henki jää seikkailemaan jonkinlaiseen välitilaan elämän ja kuoleman rajalle.

The Invisible -elokuvan arveluttava alkuasetelma kääntyy pian todella kliseiseksi. Päähenkilöiden vastakohtaisuus on esimerkiksi alleviivattua. Teinipoika Nick (Justin Chatwin) on kirjailijaksi haluava kultapoika näennäisen hyvästä perheestä, jossa poika kuitenkin tuntee tukahtuvansa. Pahoinpitelynsä jälkeen hän on näkymätön kaikille muille paitsi hänet hakanneelle Annielle (Margarita Levieva). Tyttö on ainoa, joka voi pelastaa Nickin lopulliselta kuolemalta. Ja kovasta ulkokuoresta huolimatta Anniella on tietenkin kultainen sydän: ankeat kotiolot ovat vain saaneet nuoren naisen raiteiltaan.

Näkymättömyydestä ja välitilasta elokuva ei myöskään saa irti mitään, mitä ei olisi sanottu jo monissa haamuelokuvissa kuten Kuudennessa aistissa tai Ghost – näkymätön rakkaus -leffassa. The Invisible raapaisee molempia asioita kismittävästi vain pinnalta. Näkymättömällä hengellä on kaikki ilmeiset ongelmat. Turhautuminen vaivaa ja yksinäisyys kalvaa. Näkymättömyydellä on myös kaikki ilmeiset edut. Mihin tahansa voi mennä ja ketä tahansa vakoilla; samalla Nick tulee oppineeksi uusia asioita tuttavapiiristään ja etäisen äidin poikaansa kohtaan tuntema rakkauskin tulee todistetuksi.

Nolostuttavasta käsikirjoituksesta huolimatta elokuva onnistuu olemaan kohtuullisen kiinnostava ja melko mukaansatempaava. Tästä lienee kiittäminen ohjaaja David S. Goyerin vahvoja kuvia siinä missä nuoria näyttelijöitäkin. Tv-tähtinä kunnostautunut näyttelijäkaarti lutviutuu työstään pahemmin tunaroimatta. Kornius asettuu toisen perään yhtenäiseksi paketiksi. Vaikkei The Invisible siis tarjoakaan mitään uutta, tarjoaa se vanhaa ihan katsottavassa kuosissa. Jos kuitenkin haluaa löytää uusia näkökulmia elokuvan teemoihin – aikuiseksi kasvamiseen, vieraantumiseen, itsensä etsimiseen ja katumukseen – kannattaa katsoa joku muu pätkä. Mikä tahansa teinitelkkarisarja O.C.:stä Tunteet pelissä -lällyilyyn kuvaa näitä asioita monipuolisemmin ja omaperäisemmin. Mitään maailma ei olisi menettänyt, vaikka The Invisible olisi jäänyt tekemättä. David S. Goyerin versio kun sattuu vielä olemaan kopio ruotsalaisleffasta, joka puolestaan on tehty Mats Wahlin Näkymätön-nuortenkirjan pohjalta.

Elokuvan lisämateriaalit eivät nekään ole kovin kekseliäitä. Poistettuja kohtauksia ja kommenttiraitoja löytyy nykyään jokaisesta dvd-leffasta. Sitä paitsi on raastavaa kuunnella käsikirjoittaja Christine Roumin syvällisiä ajatuksia sielun tarpeellisuudesta, kohtalonomaisesta rakkaudesta ja toisen puolesta kuolemisen jaloudesta. Lisämateriaalien ainoa valopilkku ovat musiikkivideot – nekään eivät tosin ole hyviä, mutta tuntuvat edes jotenkin tuoreilta. Ne myös kertovat elokuvan kohdeyleisöstä. Nuorisollehan The Invisible on tehty. Ja ehkä Justin Chatwinista ja venäläissyntyisestä Margarita Levievasta vielä on ponnistamaan tulevaisuuden teini-idoleiksi. Jostainhan uusien Orlando Bloomien ja Jennifer Love Hewittien on startattava.

Maija-Liisa Nyman

 © Film-O-Holic.com 17.1.2008
- kaikki oikeudet pidätetään -