|
Barbaarien
invaasio
Iltasoitto
Montrealilainen
elokuvantekijä Denys Arcand on ihmissuhteita ja
niiden suhteettomuuksia kuvaavan elokuvataiteen
mestareita. Esimerkiksi Amerikan
imperiumin rappio (1986), Montrealin
Jeesus (1989) sekä Rakkautta ja
ihmisraunioita (1993) ovat
häkellyttäviä läpileikkauksia länsimaiseen
sielunelämään.
Barbaarien invaasio
on edellisiä surumielisempi, lopullisempi –
tehdäänhän elokuvassa kirjaimellisesti
kuolemaa – mutta myös sovittelevampi, jopa
optimistinen. Loppupuolen kuvat luovat
poikkeuksellisen vahvoja tunnelmatuokioita, kun
erilleen ajautuneet isä ja poika hapuilevat
viimeistä yhteyttä ennen toisen poismenoa
ystävien kerääntyessä heroiinipöllyssä
kuolemaa tekevän professorin ympärille
muistelemaan menneitä. Ympyrät sulkeutuvat ja
uudet avautuvat, kun itse kukin päätyy
tekemään tilintekoa omasta elämästään sen
kallistuessa monen kohdalla kohti syksyä.
Barbaarien invaasio
palkittiin Cannesissa parhaasta
käsikirjoituksesta. Palkinto meni oikeaan
osoitteeseen, sillä elokuva hengittää
loisteliaan, tarkkaan mietityn ja rytmitetyn
dialogin voimaa, joka tietenkin vain korostuu
kauniin visuaalisuuden ja tasapainoisten
näyttelijäsuoritusten täydentäessä
rehevää kokonaisuutta.
 Elokuva
viittaa paitsi syyskuun yhdenteentoista
päivään myös 1900-luvun historian veriseen
lohduttomuuteen, jota ei 1960- ja 70-luvun
radikalismi onnistunut koskaan kirkastamaan.
Lieneekö se edes koskaan ollut tarkoitus.
Rappio ja henkisen umpikujan epätoivo elävät
jokaisen älyllisen olennon omassa mielessä.
Ihmisen ikääntyminen on kuin tikapuut, joiden
huipun saavuttaessa sitä ei enää jaksa katsoa
ylös vaan pää painaa katseen alaspäin.
Lähinnä valheiden paino on se taakka, joka
siellä kouristaa. Etenkin itselleen
suunnattujen valheiden paino.
Arcand ei kuitenkaan
moralisoi, hän on yksi päähenkilöistä,
heidän vierellään, lähellään. Hän ei
kerro syntisistä vaan ystävistä, jotka
tekevät yhdessä sen vaikeimman strippauksen
– riisuvat itsensä henkisesti alastomiksi.
Vakavin synti loppujen lopuksi on tyhmyys, jota
myös elokuvan henkilöt yrittävät välttää
omat heikkouksensa tunnustaen ja näyttäen. Barbaarien
invaasiossa on muutama pakahduttava
kohtaus. Niitä sellaisia, joiden aikana tulee
tunne, että yrittäisit imeä ilmaa keuhkoihisi
pillin kautta. Happi loppuu, keuhkosi
pakahtuvat. Rakkaudesta, myötätunteesta,
ymmärtämisestä ja hyväksymisestä.
Janne Rosenqvist
|
