|
Alamaailman
kenraali
Köyhä ritari
Kun keskustelen
kriitikkokollegojen kanssa ohjaaja John
Boormanista, olen koettanut muistaa, että
puhutaanko Boormanista yli 30 vuoden takaa vai
sen jälkeen. Selvää on, että miehen
varhaistöiden raju maanläheinen väkivalta
aikansa huippunäyttelijöiden Lee Marvinin (Tappajan
jäljet, 1967; Kahden
miehen helvetti, 1968) ja Burt
Reynoldsin (Syvä joki, 1972)
johdolla toi amerikkalaiseen elokuvaan
unohtumatonta särmää. Sitten on toinen
Boorman, joka Syvän joen jälkeen
harvensi töitään niiden muuttuessa samalla
yksitoikkoisemmiksi draamakuvauksiksi. Hän ei
ole tietenkään ainoa, jolla taiteellinen
näkemys katosi. Ajatelkaapa vaikka toista
Johnia, Frankenheimeria, joka teki
suurimmat elokuvansa niin ikään 1960-luvulla.
 Alamaailman
kenraali on kuitenkin tavanomaista
pirteämpää Boormania, sillä erään Irlannin
suurrikollisen elämän kuvaaminen tuo osan
takaisin siitä mutkattomasta miesten
elämästä, josta Boormanin yleensä varsin
suoraviivainen kuvaustapa tunnetaan. Boorman
kuvaa kapeasti ilman maisemia, jolloin
näyttelijät pääsevät täysin oikeuksiinsa.
Monien amerikkalaiselokuvien sivuosista (mm. Gangs
of New York, A.I.) jo tuttu irkkumies
Brendan Gleeson näyttelee mutkattomaan
ja rempseään tapaansa Martin Cahillia, joka
teki keikkaa ja narutti vuositolkulla Dublinin
poliiseja jakaen osan saaliistaan
vähäosaisille. Jon Voightin kyllästynyttä
komisario Ned Kennyä lukuun ottamatta kaupungin
kytät kuvataankin typerinä koppalakkeina,
jotka montut auki seuraavat Cahillin
pakoretkiä. Realismia siis puuttuu, mutta
Boorman osaa silloin, kun yrittää.
Alamaailman kenraalin suurin
avu on ilman muuta Gleeson, josta on oikeastaan
pakko pitää, vaikka Cahill naulaakin kerran
kumppaninsa biljardipöytään. Huomattuaan
virheensä mies kuitenkin pahoittelee tekoaan
syvästi ja vie tämän jopa sairaalaan.
Kaveria, varsinkaan rikollista sellaista, ei
jätetä. Suoraselkäisyyttä siis piisaa omalla
kieroutuneella tavallaan, vaikka kaukana ovatkin
Syvän joen karmivat kauhunhetket
vuoristolaisten ja heidän banjojensa kynsissä.
Boorman on rauhoittunut kohtaamaan
suvaitsevamman 2000-luvun.
Kimmo Hämäläinen
|
