Ohjaaja Stephen T. Kay tarttuu kummitustaloaihepiiriin elokuvallaan Boogeyman (2005). Aikaisemmin Kayn alueeseen ovat kuuluneet rikoselokuvat ja tv-sarjat, kuten Tappakaa Carter (2000) ja Shield. Tuottajana on toiminut vanha kauhuelokuvakonkari Sam Raimi, jonka ansioluettelolla on mittaa Evil Deadin (1981) ohjaamisesta Takashi Shimizun Kaunan (2004) tuottamiseen, lukuisista tv-sarjoista puhumattakaan.

Lapsuuden traumaattiset kokemukset ovat muuttaneet Timin (Barry Watson) mielenterveyden epätasapainoisen säikyksi. Lapsena hän menettää isänsä merkillisellä tavalla. Tämän sanotaan jättäneen perheensä, mutta totuus saattaakin olla toinen. Timillä näyttää olevan jotain pahasti hampaankolossa komerojen ovia kohtaan. Perhepiirissä tapahtunut kuolema ja muistot ajavat hänet takaisin kotitalolle, jossa Timin painajaiset ovat syntyneet. Luurangot kaivetaan vähitellen kaapista ja kummittelu alkaa uudelleen. Vai onko mörkö vain Timin päässä?

Boogeyman ei tuo genreen mitään uutta. Se ei liity mitenkään takavuosien Uli Lommelin Boogeymaniin (1980), vaikka klassikoiden uudelleenfilmatisointibuumi jatkuu lähes pakkomielteisenä ilmiönä. Elokuva vääntelee ajatusta lapsuuden möröstä, joka asuu sängyn alla tai komerossa, mutta ei saa siitä irti mitään mullistavaa. Monta harha-polkua ottava tarina ei edes yritä pysyä kasassa. Katsojaa kiusataan ja sekoitetaan tyhjänpäiväisillä juonenkäänteillä Jossain vaiheessa elokuvaa Timin komero-ovien tuijottelu alkaa muuttua tahattoman koomiseksi.

Visuaalisella puolella on kuitenkin hieman yritystä, vaikka sekin jää pitkälti pinnan tasolle. Kylmä sävymaailma ja kuvalliset pikku täkyt ovat elokuvan mielenkiintoisinta ja mieleenpainuvinta antia ontuvan tarinan rinnalla. Kokonaisuuden kannalta nämä eivät kuitenkaan riitä. Eikä liene yllättävää, että henkilöhahmot jäävät yhtä pinnallisiksi kuin tarina ja kuva. Tuottajan oma lehmä on ojassa Lucy Lawlessin eli tutummin Xenan sekä kaunamaisten kuvastojen ja juonirakenteiden mukaan kirjoittamisen suhteen.

Vaikka käytössä olevat ainekset eivät olleet huonommasta päästä, nyt ei onnistuttu säikyttelemään. Raflaavalta nimellä ratsastava elokuva asettaa jo hiukan odotuksia mörönkin suhteen. Valitettavasti mörön motiivit ovat yhtä hukassa kuin ohjaajan. Tämän elokuvan katsomisen jälkeen voi sulkea yövalon rauhallisin mielin. Boogeymanin websitekin on itse elokuvaa pelottavampi.

Mailis Saralehto

 © Film-O-Holic.com 13.10.2005
- kaikki oikeudet pidätetään -