| Blue
Sunshine
Melko hapokasta
Kemianluokassa
hippiopiskelijoiden itse väsäämät
päihdeaineet aiheuttavat vakavia
kromosomihäiriöitä Jeff Liebermanin
kauhutrillerissä Blue Sunshine.
LSD-trippien sivuvaikutukset tulevat
harmillisesti näkyviin vasta kymmenen
vuotta käytön jälkeen, aiheuttaen
käyttäjilleen hiustenlähdön lisäksi
yhtäkkistä, maanista tappamisen halua.
Kun
Jerry Zipkinin (Zalman King) ystävä
sekoaa kummallisesti kesken illanvieton
ja tunkee vieraansa takkatulen
loimuihin, päättää nuorimies
perehtyä aiheeseen lähemmin. Zipkin
pääseekin pian politiikkaan pyrkivän
entisen huumekauppiaan jäljille, ja
yrittää löytää kaikki Blue Sunshine
-huumeen uhrit ennen kuin he yksi
toisensa jälkeen ehtivät listiä koko
lähipiirinsä.
Vuonna 1976 filmattu Blue
Sunshine on nostalginen helmi,
joka on hetkittäisestä
kömpelyydestään huolimatta sopivasti
vinksahtanut ja painajaismainen
kauhutrilleri. Yhteiskuntakriittinen
vivahdekin löytyy, kun happopäisen
hippiliikkeen ikävien
jälkiseuraamusten lisäksi vihjaistaan,
että maan johtoon pyrkivillä hahmoilla
ei aina vakuutteluistaan huolimatta ole
puhtaat jauhot pussissaan. Loppukohtaus,
jossa sankari piileskelee
pölkkypäistä tappajaa tyhjässä
ostoskeskuksessa, on kuin suoraan
zombie-elokuvasta Night of the
Living Dead (1968).
Blue
Sunshinen kauhu rakentuu
pääosin leikkauksen ja ennakoivien
kohtausten varaan, mikä saa tehokkaasti
katsojan varpailleen jo ennen kuin
pisaraakaan ruumisnesteitä on
vuodatettu. Uhkaavasta
hiustenlähdöstä kärsivä lääkäri
valmistautumassa operoimaan potilastaan
on pelottavaa, kun välissä nähdään
kuvia erilaisista kuolettavista
sairaalainstrumenteista. Leikkauksella
ja vahvoilla väreillä on saatu kaikki
kauhu irti myös siitä, kun kalju
lastenhoitaja jahtaa lapsia lihaveitsi
kädessään.
Elokuvan juoni on
jännityselementeistään huolimatta
suoraviivainen ja hahmot kauhuelokuvalle
ominaiseen tyyliin varsin ohuita. Loppu,
joka tulee hämmentävästi kuin napista
painamalla, jättää sen verran
keskeneräisen olon, että katsojan
täytyy hakea katharsiksensa jostain
muualta.
Vaikka 1970-luvun
amerikkalaisesta kauhuelokuvagalleriasta
löytyy varmasti sisällöltään
nerokkaampiakin teoksia, on Blue
Sunshine sellainen visuaalisesti
traumaattinen elokuva, josta liian
nuoret katsojat todennäköisesti
näkevät painajaisia koko
loppuelämänsä.
Raisa Laukkanen |