on ja ei ole Get Shortyn
(1995) jatko-osa. Päähenkilönä
heiluu edelleen John Travoltan
esittämä – tai poseeraama – Chili
Palmer ja Danny DeVitokin vilahtaa
rainassa. Toisaalta, bisnes on nyt
vaihtunut elokuvasta musiikkiin ja
rinnalle tarinan naiseksi on saatu
kuumaa kamaa oleva Uma Thurman Rene
Russon sijaan. Kytkös Pulp
Fictionin virittämään
kihinään Travoltan ja Thurmanin
välille on ilmeinen alleviivaavaa
tanssinumeroa myöten.
Rahaa
Chili yrittää tehdä laulajattarella
nimeltä Linda Moon (Christina Milan),
jonka Chili väen vängällä haalii
suojatikseen, vaikka edellistä
kiskurisopimustakin on neidolla
jäljellä. Entinen manageri (Harvey
Keitel) suuttuu syystä ja mukana
sotkevat myös kuolleiden ex-aviomiesten
viholliset (Cedric the Entertainer,
André "3000" Benjamin) ynnä
muut hankalaksi luonnehditun
musabisneksen lieveilmiöt.
Arvata saattaa, että
tässä vaiheessa näyttelijänimilistaa
on dvd:n tapittajalta menneet jo umat,
harveyt ja andret sekaisin. Ohjaaja ei
pahemmin näytä piittaavan siitä,
että on tekemässä pitkää ja
yhtenäistä elokuvaa. Tärkeää on
vain saada mahdollisimman paljon irti
jännittävistä vieraista, kuten
Aerosmithin Steven Tylerista tai
oikeasti coolista James Woodsista.
Itseensä kiertyvä
ja viittaava komedia voisi olla
nokkelalla tavalla hauskakin, mutta Be
Cool ei ole edes sitä. Sen
vitsit alkavat, mutta eivät koskaan
pääse kunnolliseen huippukohtaan.
Mukavaa, mutta ennalta arvattavaa on
katsoa André Benjaminin teenjuontia ja
mukautumista design-tuoleihin. Ajoittain
huomaa kaipaavansa edes rehellistä
musiikkivideota tai kunnollista
toimintakohtausta.
Be
Cool on teflon-elokuva, jossa ei
ole minkäänlaista tarttumapintaa.
Samaten se unohtuu nopeasti enimmäkseen
harmittomana tapauksena, jonka olisi
voinut jättää myös tekemättä.
Eniten Be Coolia katsoessa
kylmää se, että tuotantotiimi on
katsonut olevansa liian cool jopa
katsojalle. Keskenään on varmasti
ollut kivaa, mutta kotikatsomossa ei
henkilöitä pahemmin tee mieli ihailla.
Selitys löytyy vilkaisemalla ohjaaja F.
Gary Grayn (The Italian Job, The
Negotiator) ansioluetteloa:
toimintapätkien välissä Gray on
tehtaillut erittäin ahkerasti rap- ja
hiphop-artistien musiikkivideoita.
Toiselle dvd-levylle
asetellut lisämateriaalit eivät tuo
elokuvaan mitään sanottavaa
lisäarvoa. Hauskinta on nähdä The
Rockin keikistelevän kirkkaanpunaisessa
lehmipojan asussa ja esittämässä
naisen laulettavaksi tarkoitettua
kantrilaulua. Muuten ekstrat
vesittävät sen vähänkin, mitä
elokuvasta on mahdollisesti saanut irti.
Tekijöiltä on unohtunut, että ihminen
joka on cool, ei koskaan paljasta
tajuavansa sitä itse.
Johanna Siik