| Away
from Her
Muiston pysyvyys
Alzheimerin tautia
kuvaava Away from Her on
hätkähdyttävä elokuva. Ja esimerkki
siitä, miten helposti pienet elokuvat
jäävät huomaamatta: se ei päässyt
Suomessa lainkaan teatterilevitykseen.
Onneksi dvd-julkaisu pelastaa tilanteen.
Away from Her
on kanadalaisen, näyttelijänäkin
tunnetun Sarah Polleyn (The
Weight of Water, The Secret Life of
Words) ensimmäinen kokoillan ohjaus.
Myös käsikirjoitus on hänen
käsialaansa. Elokuva kertoo paitsi
muistin rappeutumisesta myös ajan
vaikutuksesta avioliittoon. Alle
kolmikymppinen Polley käsittelee
aihetta yllättävällä kypsyydellä ja
hienovaraisuudella.
Fiona
(näyttelijälegenda Julie Christie)
sairastuu Alzheimerin tautiin vain
hieman yli 60-vuotiaana. Ensin katoavat
sanat ja esineiden paikat. Sitten alkaa
hämärtyä minuus. "Minusta
tuntuu, että olen katoamassa",
Fiona sanoo. Kun hän hiihtoretkellään
eksyy, on vaikean ratkaisun aika.
Raskain sydämin Grant (Gordon Pinsent)
vie vaimonsa Meadowlaken hoitokotiin.
Seuraavalla
tapaamisella vastassa on vieras nainen:
Fiona ei enää tunnista miestä, jonka
kanssa jakoi kodin yli 40 vuotta. Ja kun
Fionan muisti alkaa kadota, alkaa Fiona
kadota Grantilta. Jäävät vain muistot
ja syyllisyys. Kenellä lopulta on
vaikeampaa, sillä joka unohtaa vai
sillä joka muistaa?
Elokuva
on rakenteeltaan muistin kaltainen.
Tarina rakentuu epäkronologisessa
järjestyksessä nähtävistä
katkelmista. Palkitun kuvaaja Luc
Montpellierin maisemat tukevat
taidokkaasti muistin teemaa kietoen
katsojan tunnelmaan, jossa välkkyy
sekä melankoliaa että lämpöä.
Katoava muisti vertautuu lumeen ja
sokaisevan kirkkaaseen valoon. Kun
ajatus katoaa, kaikki katoaa.
Tarina perustuu Alice
Munron novelliin. Munro kirjoittaa
eleettömiä, oivaltavia kertomuksia
tavallisista ihmisistä sekä
tapauksista, jotka panevat jotakin
liikkeelle. Määritelmä sopii myös
elokuvaan. Sen voima perustuu juuri
vähäeleisyyteen ja arkisuuteen. Ja
kaikkeen siihen, mitä niiden taakse
kätkeytyy.
Miinusta elokuva saa
paikoittaisesta epäuskottavuudesta ja
sanoman alleviivaamisesta repliikeissä.
Muistisairaudesta annettu kuva on melko
silotellun oloinen. Toisaalta, raaempi
realismi saattaisi vesittää kahden
ikääntyneen välisen rakkaustarinan.
Oscar-ehdokkuuden
roolistaan ansainneen Julie Christien
ilmeikästä näyttelijäntyötä on ilo
seurata. Myös Gordon Pinsent tekee
taidolla huolestuneen aviomiehen
roolinsa, joskin hieman Christien
varjoon jääden. Pääosanesittäjät
luovat Fionan ja Grantin tarinasta
samalla kertaa raadollisen ja kauniin.
Joskus suurin rakkauden teko on
päästää irti.
Aija Amee |