Vuonna 1979 valmistui ensimmäinen Alien-elokuva, joka poiki useita jatko-osia. Alien on elokuvahistorian ilkeimpiä, moniulotteisimpia ja elinvoimaisimpia elokuvahirviöitä. Predator puolestaan ilmestyi machoilemaan valkokankaille vuonna 1987 ja aiheutti sarjan ensimmäisessä elokuvassa päänvaivaa Keski-Amerikan viidakoissa harhailleille sotilaille. Näiden kahden olennon suhdetta rakennettiin jo Predator 2:ssa, kun elokuvan lopussa predatorien avaruusaluksen seinällä on alienin kallo. Sittemin nämä kaksi olentoa kohtasivat vuonna 1999 ilmestyneessä tietokonepelissä Alien vs. Predator, josta tuli nopeasti suosittu. Nyt kohtaaminen on nähtävissä elokuvana.

Wayland-yhtiö havaitsee satelliittiensa avulla Etelämantereella lämpöä. Syvällä jään alla on muinainen pyramidi, jota tutkimaan yhtiö kokoaa eri alojen asiantuntijoita. Rakennelma on nopeasti, ilman iänmääritystestejä, todettu maailman vanhimmaksi pyramidiksi, jossa yhdistyvät kolmen suuren ja tuhoutuneen kulttuurin arkkitehtuuria. Waylandin johtaja Charles Wayland (Lance Henriksen) haluaa tehdä elämässään jotain suurta ja liittyy tutkimusryhmään, jonka johtajana toimii oppaaksi hankittu Alexa Woods (Sanaa Lathan). Tutkimusryhmän saavutettua määränpäänsä heille alkaa selvitä, että pyramidi ei suinkaan ole hylätty ja autio, vaan kyseessä on kahden vieraan olennon taistelutanner.

Alienin ja predatorin kohtaaminen oli odotettu. Elokuva selittää kummankin olennon historiaa. Predatorit ovat kehittäneet itselleen jonkinlaisen ketunmetsästykseen verrattavan urheilulajin, jossa pienet ja vaarattomat ihmiset jäävät ikävästi jalkoihin. Niin Alien- kuin Predator-elokuvien teemana on ollut eloonjääminen, eikä tämä elokuva tee poikkeusta. Elokuvan ratkaisut ovat siten jokseenkin ennalta arvattavia. Alienin päämäärä on lisääntyä ja levitä. Pullisteleville predatoreille on keskuudessaan luvassa mainetta ja kunniaa. Ihmisten osa on kuolla. Elokuvan premississä sanotaan: "kuka ikinä voittaa... me häviämme."

Ensimmäisen Alien-elokuvan ahdistavuudesta on jäljellä vain rippeet. Jokaiselle sarjan elokuvalle on löydetty uusi ohjaaja ja sitä myötä tunnelma sekä tyyli ovat muuttuneet enemmän tai vähemmän. Kun tähän soppaan lyödään hieman toisenlaisista lähtökohdista ja tunnelmista tuleva predator, voi odottaa toimintaa ja räiskettä. Tunnelmaa on saatu aikaan jonkin verran, mutta Alienista tuttu hyytävä kauhu on tipotiessään, vaikka Etelämantereen paukkupakkasissa liikutaankin.

Ohjaaja Anderson, joka on aiemminkin tehnyt elokuvafilmatisointeja videopeleistä (Mortal Kombat, Resident Evil), on saanut koottua sen verran ammattitaitoisen tiimin, että jälki on jollain tavalla näyttävää. Silti AvP on osa mielikuvituksetonta trendiä, jossa marssitetaan vastakkain kaksi eri elokuvasarjoista tuttua hahmoa, kuten Freddy vs. Jasonissa. Mistään elämysmatkailusta ei ole kyse, vaan lähinnä kahden, omat fanittajansa omaavan elokuvahahmon kohtaamisesta. Ehkäpä skenaariosta olisi saatu luotua enemmän tunnetta ja tunnelmaa, mutta nyt käsikirjoitus hukkuu kaupallisen tuotteen vaatimuksiin eikä lopputulos tarjoa mitään uutta ja mullistavaa.

Kahden levyn painoksella extramateriaalia löytyy runsaasti. Ohjaaja Anderson kertoilee kiinnostuksestaan niin alieneita kuin predatoreita kohtaan ja huomiota saavat myös elokuvaa edeltäneet sarjakuvat ja videopeli. Mukaan mahtuu lukuisia vähemmän pelottavia otteita, eivätkä predatorit ja pikku-alienit olekaan enää niin mystisiä ja pelottavia olentoja.

Tommi Laitinen

 © Film-O-Holic.com 07.04.2005
- kaikki oikeudet pidätetään -