Modernin amerikkalaisen elokuvan mielenkiintoisimpiin ja kiistatta lahjakkaimpiin ohjaajiin kuuluva Martin Scorsese on aina ollut kiinnostunut historiasta. Lähes koko uransa ajan hän on elokuvissaan kuvittanut Yhdysvaltain lähihistoriaa omasta näkökulmastaan. Hän on ollut hyvin innostunut hahmottamaan historiallisia henkilökuvia menestyvistä ja huomion keskipisteenä kiemurtelevista ihmisistä, kuten vaikkapa Kuin raivo härkä, Koomikkojen kuningas ja Mafiaveljet osoittavat.

Scorsesen uusin elokuva, Lentäjä, sopii hyvin hänen psykohistoriallisten elokuviensa jatkumoon. Elokuva kertoo Howard Hughesista, joka oli viime vuosisadan alkupuolen tunnettu multimiljonääri, elokuvaohjaaja, lentokonetehtailija, keksijä, seikkailija ja ties mitä. Hughes kasvoi hopealusikka suussa, eikä milloinkaan ymmärtänyt rahan arvoa. Elokuva keskittyy kuvaamaan tämän neurootikon liiketoimia lentokoneteollisuudessa sekä elämää Hollywoodin loisteessa. Lentäjä on elokuva unelmista, jotka muuttuvat pakkomielteiksi.

Hughes kuvataan ristiriitojen miehenä. Hän elää julkisuuden valokeilassa, mutta samalla valtavassa yksinäisyydessä. Hänellä on rahaa, muttei kykyä käyttää sitä järkevästi. Hänellä on pelkoja ja neurooseja, muttei uskallusta kohdata niitä. Hän himoitsee naisia ja lentokoneita, muttei pysty keskittymään molempiin. Elokuvan oivaltavin kohta on leikkaus, jossa naisen – Katharine Hepburn – hyväilystä siirrytään lentokoneen metallisen pinnan silittelyyn. Yksi leikkaus kertoo monta olennaista asiaa Hughesista.

Scorsese pyrkii hahmottamaan Hughesin maailmaa ja elämää enemmän tämän psyykeen kuin ulkoisen toiminnan kautta. Ratkaisu jää kovin vaillinaiseksi ja pinnalliseksi. Tuntuu kuin Scorsese ei olisi oikein tiennyt, mihin keskittyä, ja on siksi ottanut liikaa eri kerronnan tasoja mukaan. Olennainen jää pimentoon. Ikään kuin hän ei olisi uskaltanut luottaa siihen, että Hughesin sielun kuvaamisesta saisi riittävästi irti. Tai sitten Scorsese ajatteli liikaa sitä puuttuvaa Oscar-palkintoa, jota hän tällä elokuvalla melko peittelemättä tavoitteli. Viisi Oscaria Lentäjä kahmi, mutta ne tärkeimmät – paras elokuva, ohjaus, pääosat ja käsikirjoitus – jäivät saamatta.

1930- ja 40-luvun ajankuva on Lentäjässä huolella rakennettu. Elokuvafaneille ja Amerikan historian tuntijoille elokuva on mielenkiintoinen mahdollisuus päästä bongailemaan tuttuja nimiä. Pääosassa Leonardo DiCaprio on hyvä, vaikka ei täydellinen valinta rooliin olekaan. Hänellä ei ole sitä karismaa, jota rooli vaatisi. Cate Blanchett puolestaan on omaksunut loistavasti Katharine Hepburnin maneerit. Kokonaisuudessaan Lentäjä on hyvin tehty ja näyttävä elokuva, mutta siitä puuttuu tunnetta. Scorseselta on lupa odottaa ja vaatia parempaa.

Pauli Jokinen

 © Film-O-Holic.com 08.09.2005
- kaikki oikeudet pidätetään -