American Gangsterin alussa Frank Lucas, tosielämässäkin 1960- ja 1970-luvuilla New Yorkia hallinnut huumepomo, teloittaa miehen raa'asti. Sen jälkeen ilmoitetaan, että elokuva pohjautuu tositapahtumiin. Raflaavasta alusta huolimatta Lucasista maalataan enimmäkseen ihannoiva kuva, minkä takia elokuva sai ensi-iltakierroksella kritiikkiä osakseen Yhdysvalloissa. Tosielämän Lucas kun ei kuulemma ollut ollenkaan kuvatun kaltainen Harlemin enkeli. Lucas itse on arvioinut, että kenties viidesosalla elokuvan tapahtumista on totuuspohjaa.

Kritiikin osittain ymmärtää, sillä Lucas ja monet hänen aikalaisistaan ovat vielä elossa. Elokuvan onnistumiseen tämä todellisuuspohjasta irtautuminen ei kuitenkaan vaikuta mitenkään. Veteraaniohjaaja Ridley Scott onkin muovannut Lucasin tarinasta sangen toimivan rikoselokuvan. Teatteriversion lisäksi dvd:llä on mukana 20 minuuttia pitempi ohjaajan versio. Lisäykset eivät muuta elokuvaa yhtä radikaalisti kuin Scottin Kingdom of Heavenia (2005), jonka teatteriversio on kelvotonta katseltavaa 45 minuuttia pitemmän ohjaajan näkemyksen rinnalla. Tärkein muutos lienee lopun pidentäminen, joka muuttaa sävyä hieman positiivisemmaksi.

Lucasin (Denzel Washington) lisäksi päähahmona on Russell Crowen esittämä huumepoliisi Richie Roberts. Rosvon ja poliisin kohtaamisen kanssa ei kiirehditä, sillä ensimmäisen tunnin ajan miehet eivät ole edes tietoisia toistensa olemassaolosta. Ajatus mustasta huumepomosta kun on niin käsittämätön, että Lucas saa toimia rauhassa pitkän aikaa.

American Gangsterissa siis perinteiset italialaiset mafiosot saavat tyytyä pieneen vilahdukseen muutamassa kohtauksessa. Tämä yksinään erottaa elokuvan monista muista gangsterielokuvista, vaikka konventioita kierrätetäänkin jonkin verran. Miljööstä tulee silti mieleen ennemmin blaksploitaatio-elokuvat kuin Kummisedän kaltaiset teokset. Bobby Womackin hienon mutta kuluneen Across 110th Street -kappaleen olisi tosin voinut jättää rauhaan.

Tavoitteena ei ole elämää suuremman saagan luominen, vaan keskittyminen tiukasti päähenkilöiden toimintaan lain kummallakin puolen sekä tähän limittyvään pärjäämiseen yksityiselämän puolella. Moraali, rehellisyys ja hyvä elämä eivät kulje käsi kädessä.

Lucasin huumekauppaa kuvataan kuten normaalia liiketoimintaa. Hän ohittaa välikädet ja ostaa tavaran suoraan alkulähteeltä, tässä tapauksessa Kaakkois-Aasiasta. Perheestään hän huolehtii. Vastaavasti elokuvan puhtoisin hahmo, Roberts, on muiden poliisien mielestä liiankin puhdas, laiminlyö perhettään ja on muutenkin antanut yksityiselämänsä luiskahtaa sille tolalle, että perunalastut paahtoleivän välissä riittävät päivän ateriaksi. Vielä kun kolmantena osapuolena kuviossa on mukana huumekaupalla rahoja tienaavat huumepoliisit, muodostuu moraalin ja kapitalismin käsittelystä elokuvan mielenkiintoisin teema.

Lähes kolmituntisessa elokuvassa on annettu kunnolla tilaa henkilöiden ja tapahtumien kehittymiselle. Hidastempoinen kissa ja hiiri -leikki etenee hyvin rytmitettynä, eikä pituutta ole liikaa. Kiitettävä saavutus, sillä American Gangster ei ole uraauurtava teos millään saralla. Ohjaajan ammattitaito ja pääosan esittäjien karisma kantaa pitkälle.

JP Jokinen

 © Film-O-Holic.com 12.6.2008
- kaikki oikeudet pidätetään -