| 34 Short
Films from Finland
Lyhyttä pitkästi
Lyhytelokuvan asema
on Suomessa marginaalinen. Elokuva-alan
palkinnoista esimerkiksi Oscareissa,
Britannian Baftoissa ja Ruotsin
Guldbaggeissa on kussakin oma sarjansa
lyhytelokuville. Kotoiset Jussimme sen
sijaan jaetaan ainoastaan pitkille
elokuville. Lyhytelokuvien
näkeminenkään ei ole yhtä
itsestään selvän vaivatonta kuin
pitkien. Onneksi sentään
elokuvafestivaalit ja Yle 1:n Uusi
Kino esittävät ohjelmistoissaan
lyhyttäkin elokuvaa.
Indie-elokuvia
julkaiseva ja levittävä digitaalinen
verkkoyhteisö Pixoff onkin
tehnyt melkoisen kulttuuriteon
julkaistuaan 34 kotimaista lyhytelokuvaa
sisältävän dvd:n. Teko on
merkittävä paitsi tekijöiden, myös
suomalaisen lyhytelokuvan tunnettavuuden
kannalta. Lopputulos on kuitenkin
valitettavan epätasainen ja
paradoksaalisesti aivan liian pitkä.
Lähes kolmetuntisen
julkaisun elokuvien kestot vaihtelevat
yhdestä kahteenkymmeneen minuuttiin,
genret animaatiosta kokeelliseen ja
fiktiiviseen elokuvaan. Karkeasti ottaen
tuhdista paketista jää puuttumaan
ainoastaan lyhyt dokumenttielokuva.
Suurin ja kaunein osa
kokoelman elokuvista on animaatioita.
Näistä lähes kaikki on tehty Turun
Taideakatemian maineikkaalla
animaatiolinjalla. Maine on ansaittu,
sillä juuri animaatiot ovat Pixoffin
julkaisun parasta antia.
Samppa Kukkosen Way
to Go (2002) kertoo mystisen
tarinan pienestä, suuria nuolia
seuraavasta robotista. Kokonaisuus on
hallittu ja tarina imee
vastustamattomasti mukaansa. Aiju
Salmisen palkitussa Karaokessa
(2004) Panda ja Hirviö ajautuvat
musiikilliseen konfliktiin
karaokekapakassa. Elokuva on
sydämellinen ja maustettu absurdilla
huumorilla. Niina Suomisen Polaris
(2003) on tunnelmaltaan vahva draama
kahden rikkinäisen olennon toisiaan
täydentävästä
epätäydellisyydestä. Kaikki kolme
elokuvaa on tehty Turussa.
Mainioita ovat myös Teemu
Auersalon Dublinissa tekemä
komediallinen animaatio Mum’s
Back from Italy (2000) ja Veera
Martikaisen mustalla huumorilla
väritetty flash-animaatio Death
by Cheerleading (2004).
Kokoelmalla on kolme
kokeellista elokuvaa. Hanna Vainion
Höyhen (1998) on
visuaalisesti näyttävä tanssillinen
elokuva, joka perustuu Vainion
Helsingissä toteutettuun
ympäristötaideteokseen Tuulet ja
suunnat. Denis Anishtshikin The
Intruder (2003) pyrkii
kääntämään "Isoveli
valvoo" -henkistä
tarkkailuasetelmaa päälaelleen. Tätä
tavoitellessaan elokuva liikkuu
vaihtelevalla menestyksellä
humoristisen ja pohdiskelevan tyylin
välimaastossa. Lopputuloksena on
pikkunokkela elokuva ihmisen ja etanan
välisestä suhteesta. Eläinmaailmassa
liikkuu myös Samuli Alapurasen
elokuva Silmukka (2002).
Hänen eläimensä ovat mekaanisia,
mistä on seurauksena oudon nostalginen,
jopa pelottava tunnelma.
Kokoelman seitsemän
fiktiota antavat valitettavan
negatiivisen kuvan suomalaisesta
lyhyestä fiktioelokuvasta. Lauri
Paasosen tietokonetapahtuma Assemblyn
Wild Demo -kilpailua varten
tekemät ja siellä palkitut Kazama
Hunt (2002) ja Grand Theft
(2003) on toteutettu tunnettujen
tietokonepelien hengessä. Elokuvallista
elämystä hakevalle ne eivät avaudu
lainkaan. Assemblyssa niin ikään
palkittu The Way Out (2002)
visualisoi uupuneen tietokonenörtin
mielessä tapahtuvaa reaalimaailman ja
digitaalisen maailman sekoittumista
huomattavasti edellisiä
puhuttelevammin.
Jarno Rinnekankaan
ja Petteri Tikkasen King of
the Beachissa (2002)
pitkätukkainen rokkiäijä näyttää
lentopalloileville könsikkäille, kuka
on rannan todellinen valtias. Lopputulos
näyttää kaveriporukan kotivideolle
tallentamalta hassuttelulta. Rinnekangas
on ollut mukana myös Jarmo Siimennon
ohjaamassa ylipitkässä,
ylinäytellyssä ja ylivalotetussa Stonewashedissa
(2001).
Takuyan hektinen The
Need (2002) nojaa yhteen
vitsiin. Vitsi on kaveriporukassa
varmasti naurattanut, mutta lopullinen
elokuva ei ole järin hauska. Fiktioista
onnistunein on Kymenlaakson
Ammattikorkeakoulussa tehty Unidentified
Flying Objects (2003). Elokuva
yhdistelee sirkustaidetta ja
ufomytologiaa varsin omaperäisesti. Sen
mitä teknisessä toteutuksessa jää
uupumaan, elokuva korvaa
sydämellisyydellään ja rohkeudellaan.
Pixoffin kokoelma-dvd
on erittäin kaivattu ja tervetullut
julkaisu. Se parantaa kotimaisten
lyhytelokuvien tunnettavuutta ja
kiinnostavuutta ainakin animaatioiden ja
kokeellisten elokuvien osalta.
Saija Holm |